Kokki- ja stuerttikoulu

Rouva Aina Panelius (2.6.1861–8.12.1936) oli raumalainen “kapteenska”, jonka elämä muuttui hänen menetettyään kolme lastaan. Traagisten tapahtumien jälkeen Aina lähti miehensä, kapteeni Carl Julius Paneliuksen (18.2.1854–15.3.1932) mukana merille, missä hän tutustui laivojen olosuhteisiin ja merimiesten arkeen. Hän alkoi mielessään hahmotella tapaa edistää merimiesten hyvinvointia ja koulutusta.  

Vuonna 1900 Paneliukset perustivat Turkuun merimieskodin, jonka yhteyteen avattiin Suomen ensimmäinen laivakokkeja kouluttanut oppilaitos, Turun kokki- ja stuerttikoulu. Oppimateriaaliksi Aina kirjoitti alan ensimmäisen suomenkielisen oppikirjan Laivakokki – Neuvoja kokeille ja stuuerteille (1904). Käytännön ohjeiden lisäksi kirjassa opastetaan sivistyneeseen, siveelliseen ja uskonnolliseen elämänkatsomukseen. Kirja sisältää elintärkeää tietoa pitkillä merimatkoilla kohdattavien vastusten varalta; mitä, jos puutteelliset ruuan ja veden säilytystilat pettävät?

Merimieskoti ja Kokki- ja stuerttikoulu lopettivat toimintansa vuonna 1915. Siihen mennessä koulun suojissa oli valmistunut ammattiin 400 opiskelijaa.   

Kymmenen vuoden tauon jälkeen 1926 käynnistyi Helsingissä Merimieslähetysseuran Suomen kokki- ja stuerttikoulu. Melko pian koulun johtajaksi kutsuttiin tehtävään jo monipuolisesti perehtynyt rouva Aina Panelius. Tavoitteena oli merimieslähetyksen hengessä kouluttaa laivoille ammattitaitoisia ja tavoiltaan kunnollisia stuertteja ja kokkeja.  

Kouluun pääsyn ikärajana oli 14 vuotta, ja kursseille otettiin 20 miestä. Naiset jäivät rannalle, sillä heidän asemansa laivoilla oli vaaran alainen. Keväisin järjestettiin neljän kuukauden kokkikurssi ja syksyisin kolmen kuukauden stuerttikurssi. Koulu toimi aina vuoteen 1966 saakka.