
Merimieslähetyksen alku
Teollisuuden, kaupan ja merenkulun kehitys 1800-luvulla uudisti yhteiskuntaa: muuttoliikkeen myötä kaupungit kasvoivat ja maailma kansainvälistyi. Merenkulun muutosta purjelaivoista nykyaikaan vauhditti 1860-luvun höyrylaivojen voittokulku.
Merenkulkijoiden lukumäärän yhä kasvaessa alkoi merimiesten keskuudessa ilmetä sosiaalisia, taloudellisia ja kielitaidottomuuteen liittyviä ongelmia. Norjalainen merimiespastori Johan Cordt Harmens Storjohann lähestyi toistuvasti Suomen Lähetysseuraa vedoten suomenkielisten kielitaidottomien merimiesten tarvitsemaan apuun ulkomailla. Suomen Merimieskirkko perustettiin vuonna 1875 nimellä ”Suomalaisten merimiesten ulkomaan satamissa sielunhoitoyhtiö”. Myöhemmin nimeksi tuli Suomen Merimieslähetysseura ja vuonna 1994 Suomen Merimieskirkko.
Toiminta keskittyi aluksi Englantiin, kunnes 1880-luvun lopulla työ laajeni muuallekin Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.
Ensimmäinen suomalainen merimiespappi oli 25-vuotias Porvoon tuomiokirkon apulaispastori Elis Bergroth, joka aloitti työnsä huhtikuussa 1880. Asemapaikkana hänellä oli vuonna 1875 valmistunut Grimsbyn pohjoismainen merimieskirkko. Grimsbystä Bergroth teki työmatkoja muun muassa Hulliin, Liverpooliin, Gooleen ja Lontooseen. Asemapaikka siirrettiin Lontooseen vuonna 1882.
Seuran toiminta sai nopeasti vielä nykyisinkin voimassa olevat muotonsa. Käytiin laivoilla, vierailtiin sairaaloissa ja vankiloissa tapaamassa suomalaisia. Kahvilatoiminta käynnistyi ja saunomismahdollisuus järjestettiin. Toimipaikkojen lukusaleihin perustettiin kirjastot, lukemista toimitettiin myös laivoille. Jumalanpalveluksia ja hartaushetkiä pidettiin maissa ja laivoilla. Merimieslähetys alkoi hoitaa myös merimiesten raha-asioita, kirjeenvaihtoa ja kuolemantapausten ilmoittamista omaisille.
Pohjois-Amerikassa, New Yorkissa merimieslähetys käynnistyi heinäkuussa 1887. Vuonna 1916 työ käynnistettiin myös Australiassa ja sittemmin 1950-luvulla Etelä-Amerikassa.
Tänään Suomen Merimieskirkolla on vuosittain yli 200.000 kohtaamista. Päätoimisia työntekijöitä on nelisenkymmentä, vapaaehtoisia noin tuhat.