Toiminta muuttuu

Sotien aikana Merimieslähetyksen kotimaan työ oli vilkasta, ulkomailla sen sijaan suljettiin asemia. Vuonna 1945 ulkomailla tehtävä toiminta alkoi elpyä. Kävijämäärältään suurimmaksi kohosi Antwerpen.  

1960-luku käynnisti merenkulun muutokset. Alusten koko kasvoi, miehistöjen määrä väheni. Isoja satamia perustettiin kauas kaupunkien keskustoista. Laivojen uudet sosiaalitilat olivat hyvät, rahdin purkaus- ja lastausajat lyhenivät, eikä miehistö enää ehtinyt merimieskirkoille vapaa-ajan viettoon. Merimieskirkon työntekijät alkoivat lisätä käyntejään laivoilla tarpeen mukaan.   

Matkailu ja kansainvälinen kanssakäyminen lisääntyi, mikä toi merimieskirkoille uusia kävijäryhmiä. Suomen liittyminen Euroopan unioniin käynnisti toiminnan myös ei-satamakaupungissa Brysselissä vuonna 2000.  

Merimieskirkko on kehittynyt ja monipuolistunut kaikkia liikkeellä olevia ihmisiä palvelevaksi kulttuurikeskukseksi ja sosiaalista hyvinvointia edistäväksi monitoimitaloksi. Merimieskirkoilta on aina tehty myös liikkuvaa työtä toimipaikkojen ulkopuolelle. Suomessa Merimieskirkon työ painottuu merenkulkijatyöhön, ulkomailla toiminta on hyvin monimuotoista, mukaan lukien sosiaalityö.  

Ajan tasalla oleminen on toimivan ja joustavan Merimieskirkon elinehto. 150-vuotisen historiansa aikana toimipaikkoja on paitsi avattu myös tilanteen niin vaatiessa suljettu. Ulkomailla suomalaisia merimieskirkkoja on avattu kaikkiaan 30, joista toiminnassa on tällä hetkellä neljä: Lontoossa, Brysselissä, Rotterdamissa ja Hampurissa. Toimintaa on myös Espanjan Aurinkorannikolla, Irlannissa, Luxemburgissa, Puolassa, Tallinnassa ja Kaukoidässä. Hampurin lisäksi Saksassa työskentelee kolme pappia.