RMM480
Pienoismalli, höyrylaiva Marja-Liisa Nurminen
Elämä konevoimalla kulkevassa laivassa on merimiehelle monin tavoin erilaista kuin purjelaivassa. Jotkut asiat ovat paremmin: esimerkiksi höyrylaivoissa on yleensä helppo järjestää miehistön majoitustilojen lämmitys, kun taas purjelaivojen kajuutat saattoivat esimerkiksi myöhään syksyllä Suomen vesillä olla hyytävän kylmiä. Toisaalta työ höyrylaivassa ei välttämättä ollut sen kevyempää tai miellyttävämpää kuin purjelaivassakaan. Kivihiilipolttoisessa höyrylaivassa, jollainen mallin esittämä Marja-Liisa Nurminenkin oli, lämmittäjät lapioivat polttoaineen höyrykattilaan lihasvoimalla. Koneiden käydessä täysillä oli jokaisen lapioitava noin yhdeksän kiloa hiiltä minuutissa, tunnista toiseen, hiostavan kuumassa konehuoneessa jossa ilman laatu oli varsin heikko (kulutuslaskelma perustuu Viron merimuseon tutkimukseen höyryjäänmurtaja Suur Tõllin konemiehistön työstä).
Höyrylaiva Marja-Liisa Nurminen valmistui vuonna 1911 Osbourne, Graham & Co.:n telakalla Sunderlandissa Englannissa. 75 metriä pitkä alus oli varustettiin 820 hevosvoiman höyrykoneella, jonka voimin se saavutti 8,5 solmun nopeuden. Laivan alkuperäinen nimi oli Edenor. John Nurminen Oy:n omistama Fennia Stemship -varustamo osti laivan Suomeen vuonna 1939, ja antoi sille uuden nimen Juliette, joka vuonna 1941 vaihdettiin suomalaisemmaksi Liisaksi. Vuonna 1947 Nurmisen varustamot muuttivat laivojensa nimeämiskäytäntöä, ja Liisasta tuli Marja-Liisa Nurminen, varustamon johtajan Matti Nurmisen tyttären kaima.
Marja-Liisa Nurminen oli monessa mukana: talvisodan aikana se haki Ranskan Suomelle lahjoittamia tykkejä Algerian Bizertasta, ja kuljetti ne Jäämeren rannalle Petsamoon. Vuonna 1947, kovien talvipakkasten aikaan, laiva joutui vaikean jäätilanteen vuoksi odottamaan Ruotsin Karlshamnissa kelien parantumista. Miehistö käytti tauon hyödykseen rakentamalla laivaan saunan!