RMM114

Puulaivan malli

Malli esittää kolmimastoista parkkilaivaa tai fregattia, jonka vetoisuus on 400–500 tonnia. Aluksen vasen eli paapuurin kylki on ilman kylkilaudoitusta ja aluksen vankat kaaret ovat hyvin näkyvissä. Keulassa kaarien välissä ei ole juuri tyhjää, ne ottavat lähes koko matkalta toisiinsa kiinni. 

Sääkannesta puuttuvat myös kansilankut. Välikannen kaaritus on selvästi näkyvissä. Mallista näkee, miten mastojen alaosat ulottuivat laivan kölipuuhun asti. Kannen läpi katsottaessa erottuvat myös selvästi runkokaarien yläosassa ns. polvet, jotka tehtiin puiden juurakoista.

Keulakoroke on varsin pieni. Siitä voi päätellä, että miehistö asui kannella olevissa kahdessa kajuutassa. Tämä oli yleistä pienissä ja keskisuurissa aluksissa. Suurissa purjelaivoissa keulakorokkeen alla oli yleensä miehistön asuintiloja. Keulakorokkeen takana on käsikäyttöinen ankkuripeli.

Aluksen oikealla eli styyrpuurin puolella kylkilankutus on yläosassa tehty valmiiksi. Alaosasta puuttuvat vielä ns. läskilaudat. Kaksinkertainen laudoitus aluksen pohjassa oli tyypillistä erityisesti Pohjoismaissa. Sillä suojauduttiin suolaisissa vesissä elävää laivamatoa (Teredo navalis) vastaan. Yleisempi tapa oli päällystää laivan pohja ohuilla kuparilevyillä, jotka estivät laivamadon lisäksi kulkua hidastavan pohjakasvillisuuden kasvun pohjaan.

Kupari oli kuitenkin kallista. Halvemmaksi tuli päällystää pohja ns. läskilaudoilla. Laivamato ei kaivaudu koskaan kovin syvälle. Sen annettiin vapaasti syödä ulompaa laudoitusta.  Säännöllisin väliajoin laiva kiinnitettiin satamissa ns. kallistuslaituriin, jossa se vedettiin suurten mastojen alaosiin kiinnitettyjen taljojen avulla kyljelleen siten, että toinen puoli pohjasta oli merenpinnan yläpuolella. 

Nyt pohja voitiin huoltaa poistamalla ensin ulompi lautakerros. Sitten varsinainen pohja tilkittiin huolellisesti juutista, hampusta ja vanhoista köysistä valmistetulla tilkkeellä, jota kutsuttiin riveeksi.  Toimenpiteen nimi oli riveäminen. Tervattu tilke nuijittiin tiukkaan pohjalankkujen väliin ns. riveraudalla. Tämän jälkeen pohja vielä tervattiin ja piettiin ennen uusien läskilautojen naulaamista. Kun yksi kylki oli saatu valmiiksi, käännettiin laiva ja työ aloitettiin toiselta puolelta.

Esillä olevassa mallissa on myös toinen pohjoismainen yksityiskohta. Rungon molemmissa päissä aivan vesirajassa on pienet luukut. Niiden kautta laiva lastattiin sen talvehtiessa. Syksyisin pyrittiin aina ennen jäiden tuloa tuomaan laivat kotisatamaan, jossa ne kiinnitettiin toisiinsa. Koska satamat lähes aina sijaitsivat jokien suilla, oli talvella helppo ajaa puutavaralastit jokea pitkin laivan vierelle ja lastata ne luukusta sisään. Tämän jälkeen luukut suljettiin ja varmistettiin huolellisesti.

Kevään koittaessa päästiin heti matkaan. Hyvällä tuurilla onnistuttiin tekemään kolme matkaa Saksaan tai Tanskaan purjehduskauden aikana ennen kuin jäät taas syksyllä tulivat.