Suomen ensimmäisen laivakokki- ja stuerttikoulun perustaja Aina Panelius
Aina Panelius oli raumalainen “kapteenska”, jonka elämä muuttui hänen menetettyään kolme lastaan. Aina lähti miehensä Carl Julius Paneliuksen mukaan merille ja näki merimiesten arjen sekä olosuhteet laivoilla. Aina omistautuikin merimiesten hyvinvoinnin sekä koulutuksen edistämiselle. Yhdessä miehensä kanssa he perustivat Turkuun merimieskodin ja maan ensimmäisen laivakokkeja ja stuertteja kouluttaneen oppilaitoksen. Koulua varten Panelius kirjoitti myös Laivakokki-nimisen kirjan.
Aina Viktoria Wesander syntyi raumalaisen kauppalaivuri Samuel Wesanderin perheeseen vuonna 1861. Samuel Wesander oli Rauman merkittävimpiä laivanvarustajia. Hän kuitenkin ajautui vararikkoon vuonna 1866 ja Aina muutti sisarensa Hilman kanssa tätinsä Amanda Lindegrenin luo asumaan.
Lapsuudesta asti toisensa tunteneiden Ainan ja Carl Juliuksen perheet olivat paljon tekemisissä keskenään. Juhannuksena 1885 juhlittiinkin parin kihlautumista. Seuraavana vuonna Carl Julius sai kapteenin viran fregatti Osmolta ja joulukuussa 1886 Aina ja Carl Julius avioituivat.
Paneliuksille syntyi kaksi lasta ja Aina sekä lapset lähtivät Carl Juliuksen mukaan Osmon purjehdukselle syksyllä 1890. Raumalle palattiin loppukesästä 1891 ja toiveissa oli yhteinen joulu omassa kodissa. Raumalla levisi kuitenkin tulirokkoepidemia ja molemmat perheen lapset kuolivat sairastuttuaan. Seuraavan vuoden elokuussa Ainalle ja Carl Juliukselle syntyi vielä poika, joka kuitenkin kuoli vain kolmen päivän ikäisenä.
Pariskunnan menetettyä kaikki kolme lastaan lähti Aina jälleen miehensä mukaan. Osmo purjehti pääasiassa Euroopan ja Pohjois-Amerikan sekä Karibian alueen satamien välillä. Satamissa pariskunta pääsi myös kiertelemään kaupungeissa ja tutustumaan nähtävyyksiin. Mahdollisuuksien mukaan he pyrkivät vierailemaan merimieskirkoilla. Viimeisen kerran he palasivat Raumalle Osmolla tehdyltä purjehdukselta syyskuussa 1897.
Tämän jälkeen Aina lähti miehensä lyhyeksi jääneen päällikön pestin ajaksi porilaiselle höyrylaiva Ainamolle. Alus kuitenkin haaksirikkoutui vuoden 1898 lopulla Tanskan länsirannikolla. Paneliukset palasivat Raumalle vasta seuraavana keväänä.
Aina oli Osmolla purjehtiessaan saanut ajatuksen kokki- ja stuerttikoulun perustamisesta Suomeen. Turun Kaupunkilähetysyhdistyksen diakonissa Cecilia Blomqvist oli myös ehdottanut Paneliuksille merimieskodin perustamista Turkuun. Turun merimieskoti vihittiinkin käyttöön vuonna 1900. Merimieskotia ylläpitämään perustettiin yhdistys ja sille johtokunta.
Seuraavana vuonna merimieskodin yhteyteen avattiin Paneliusten aloitteessa Suomen ensimmäinen laivakokkeja kouluttanut oppilaitos. Tätä koulua, Turun kokki- ja stuerttikoulu, varten Aina kirjoitti ensimmäisen suomalaisen alan oppikirjan. Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1904, nimellä Laivakokki. Neuvoja kokeille ja stuuerteille. Käytännön ohjeiden lisäksi kirjassa opastetaan sivistyneeseen, siveelliseen ja uskonnolliseen elämänkatsomukseen. Koulun ja merimieskodin ylläpitäminen oli kuitenkin taloudellisesti vaikeaa ja toiminta lopetettiin syksyllä 1915.
Turusta Aina ja Carl Julius palasivat takaisin Raumalle, Syväraumaan. Aina sai vielä kutsun Suomen kokki- ja stuerttikoulun johtajaksi Helsinkiin vuonna 1926. Aina otti koulun johtaakseen, mutta luopui toimesta jo vuonna 1927 terveydellisistä syistä. Koulu kuitenkin jatkoi toimintaansa vuoteen 1966 saakka.
Viimeiset vuotensa Paneliukset viettivät Raumalla. Aina kuoli vuonna 1936.