Merikapteeni Carl Julius Panelius
Carl Julius Panelius (syntynyt 18.2.1854) oli raumalaisen kaupunginvaltuutettu, kauppias ja kapteeni Johan Paneliuksen poika. Isä kuoli Carl Juliuksen ollessa vasta 14-vuotias, ja poikaa suunniteltiin lähettäväksi kadettikouluun. Perheen ystävä, kapteeni J. R. Söderholm kuitenkin pestasi Carl Juliuksen kajuuttavahdiksi vastavalmistuneen valtameripurjelaivan, fregatti Osmon, neitsytmatkalle. Näin ollen Panelius pääsi ensimmäisellä merimatkallaan jopa Burmaan, nykyiseen Myanmariin asti. Muistelmissaan Panelius kertoo olleensa tyytyväinen, että hänet päätettiin lähettää tienaamaan elantonsa merille.
Paneliuksen ensimmäinen purjehdus Osmolla kesti vuodesta 1869 vuoteen 1872 asti. Matka oli varsinainen tulikaste sekä Paneliukselle että vastavalmistuneelle Osmolle. Laiva lähti vuonna 1869 puutavaralastissa Långröristä kohti Marseillea, mutta joutui heti Itämerellä länsimyrskyyn, jonka aiheuttamia vaurioita jäätiin korjaamaan Kööpenhaminaan. Vaikeat myrskyt koettelivat laivaa koko matkan Marseilleen asti. Marseillesta matka jatkui Norjan ja Englannin kautta kohti nykyisen Jemenin pääkaupunkia Adenia. Adenista taas purjehdittiin kohta Burmaa.
Vaikka matka kesti kuukausia, ei miehistö päässyt pitkästymään, sillä tekemistä oli paljon. Panelius kirjoittaa: “Elämä laivalla oli hyvin toimeliasta. Miehistö työskenteli aluksen työaikana kaikenlaisissa hyödyllisissä tehtävissä. Edullisia sääolosuhteita esiintyi usein varsinkin pasaatialueilla, jossa viikot seurasi toista yhtä kauniin sään vallitessa. Kaksi miestä, jotka taisivat sepän ammatin, takoivat erilaisia rautaesineitä (välineitä ja materiaalia tätä varten oli laivalla). […] Teakpuusta valmisti kirvesmies muun muassa hyödyllisiä tavaroita laivan kajuuttaan ym. Monet työskentelivät purjeiden ompelussa, myös nuoret pojat saivat oppia tämän työn, he harjoittelivat paikkaamalla vanhoja purjeita ja sellaista. Lisäksi he saivat oppia huolellista maalaamista, kannen tervausta, rikin hoitamista, merimieslangan kutomista, erilaisten köysien punontaa, ym. ym.”
Ruoka oli yksitoikkoista ja Panelius kertookin muistelmissaan alkumatkan aterioista seuraavasti: ”Mitä ravintoon tulee, oli se ensimmäisen vuoden aikana oikein voimakasta ja sopivaa purjehduksille pohjoisessa ilmastossa. Vaihtelua oli puurosta hernekeittoon ja hernekeitosta puuroon. Ei ollut harvinaista että vatsansa sai 12 kertaa viikossa täyteen herneillä”.
Burman (nyk. Myanmar) Rangoonista (nyk. Yangon) Osmo lähti purjehtimaan takaisin kohti Eurooppaa. Matka kesti koko kesän, syyskuulle 1871 asti. Samana syksynä Panelius sai ylennyksen kajuuttavahdista konstaapeliksi. Ylennys oli merkittävä, laivahierarkian alimmalta tasolta suoraan päällystön ja miehistön väliin. Laivan päällikkö oli siis ilmeisen tyytyväinen hänen työpanokseensa. Saksasta Osmo teki vielä Englannin kautta toisen matkan kaukoitään ja vihdoin elokuussa 1872 palasi Raumalle. Panelius jäi kolmivuotisen purjehduksen päätteeksi maihin ja aloitti perämiehen opinnot Turun merikoulussa.
Carl Julius valmistui perämieheksi vuonna 1873, minkä jälkeen hän työskenteli useilla kotimaan aluksilla. Vuonna 1880 hän suoritti merikapteenin tutkinnon ja sai komentoonsa parkkilaiva Ansion, jonka päällikkönä hän toimi, kunnes vuonna 1886 sai kapteenin viran parkkilaivaksi muutetulta Osmolta.
Ensimmäinen matka Osmon päällikkönä suuntautui Raumalta Malagaan ja takaisin. Malagasta palattuaan Carl Julius nai kihlattunsa Aina Vesanderin 20.12.1886. Pariskunnalle syntyi yhteensä kolme lasta, joista kaksi vanhinta kuoli joulukuussa 1891 tulirokko-epidemiaan perheen palattua talveksi Raumalle. Vuonna 1892 avioparille syntyi kolmas lapsi, joka kuitenkin menehtyi kolme päivää syntymänsä jälkeen.
Osmon päällikkyydestä Panelius luopui vuonna 1897. Maihin jäätyään Panelius toimi kahdentoista vuoden ajan Suomen merimieskotilaitoksen johtokunnassa sekä kahdeksan vuoden ajan merioikeudessa. Panelius oli myös Norjan varakonsulina Turussa Rauman, Uudenkaupungin ja Naantalin alueita koskien. Tästä virasta hän erosi kuitenkin vuonna 1909, sillä hänen ja vaimo Ainan Turkuun perustaman merimieskodin rakentaminen vei niin paljon aikaa. Vuonna 1914 Paneliukset muuttivat Raumalta ostamaansa huvilaan. Vanhoilla päivillään C. J. Panelius kirjoitti muistelmansa, joista suurin osa käsittelee hänen Osmolla viettämäänsä aikaa. Panelius kuoli vuonna 1932.