Veneilyä
Huvi- ja kilpapurjehduksesta tuli muotia 1890-luvulla. Samaan aikaan Suomessa rakennettiin ensimmäiset moottoriveneet. Huviveneillä tehtiin tavallisesti retkiä aivan lähivesille.
Segelförening i Raumo, nykyään Rauman Purjehdusseura, piti ensimmäisen kilpailunsa jo vuonna 1872, mutta virallisesti seura perustettiin vuonna 1879. Seura perustettiin purjehduskilpailujen järjestämistä varten, mutta alkuvuosina tehtiin myös matkapurjehduksia.
Raumalle ensimmäisen moottoriveneen hankkivat Gabriel ja Julius Granlund vuonna 1903. Se ehti olla Raumalla vain yhden kesän, seuraavana vuonna he hankkivat uuden, luotettavamman aluksen. Moottorivene Viking olikin käytössä Raumalla yli 30 vuotta.
"Jos wielä mainitsemme että herrat Granlund owat Turun weneweistämöstä hankkineet itselleen mahonkipuusta raketun hienon moottoriweneen, joka tekee yli 7 solmun wauhdin ja on warustettu salongilla ja sähköwalolla..." Rauman Lehti 26.5.1904
Kun kotimaisten moottorivalmistajien määrä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kasvoi, moottoreiden hinnat laskivat ja yhä useampien oli mahdollista hankkia moottorivene. 1930-luvulla moottoreita alettiin asentaa apumoottoreiksi purjeveneisiin ja samaan aikaan rakennettiin ensimmäiset moottoripurjehtijat. Sen myötä retkipurjehdukset yleistyivät ja matkat pitenivät.
Vaatimuksia kanaalin perkaamiseksi
Veneilijöille suunnattuja palveluita ei 1900-luvun alkupuolella ollut. Purjehtijat yöpyivät luonnonsatamissa tai kalastajien laitureissa. Vettä saatiin talojen kaivoista ja tuoretta ruokaa ostettiin saarten asukkailta.
Huviveneille oli paikkoja kanaalissa 1920-luvulta alkaen ja siitä lähtien toistuivat myös vaatimukset kanalin perkaamisesta. Kesäkuussa 1937 ottivat pettyneet veneilijät yhteyttä Länsi-Suomi -lehden toimitukseen:
"Kirjoita, että ellei kaupunki tänä kesänä perkaa kanaalia, on se parasta ensi keväänä vuokrata perunamaaksi. Laituripaikkojen vuokraaminen sen rannoilta on huijausta. Suurimman osan viime kesästä seisoivat veneet ankkurissa kanaalin pohjamudassa ja tänä kesänä on alkanut sama kurjuus". Länsi-Suomi 5.6.1937
Samaisessa kirjoituksessa todetaan, että kaupunginjohtaja Nero oli jo vuosia aiemmin esittänyt, että Poroholman etelärannalle olisi rakennettava moottorivenelaituri. Tämä ajatus ei kuitenkaan kaikkia innostanut, sillä jopa Uuttakaupunkia pidettiin parempana vaihtoehtona. Olihan sinne sentään vakinainen linja-autoyhteys! Huonommista kulkuyhteyksistä huolimatta veneitä oli jo sekä Anderssonin rannassa että Poroholmassa.
Palkkatyön tuoma vapaus kasvatti veneilyn suosiota
Sotien jälkeen lisääntynyt vapaa-aika teki mahdolliseksi ajan viettämisen veneillen. Yhä useampi työskenteli maatalouden sijaan teollisuudessa ja palvelualoilla. 1960-luvulla lauantai muuttui vapaapäiväksi ja harrastusten parissa voitiin viettää koko viikonloppu. Huviveneily levisi kaikkiin kansankerroksiin. Perämoottoreiden kehittäminen toi moottorit myös pieniin veneisiin ja niistä tuli suosittuja. Toisen maailmansodan jälkeen käyttöön tulleet uudet veneenrakennusmateriaalit, lasikuitu ja alumiini, mahdollistivat veneiden tehokkaan sarjatuotannon.
Matkaveneily kasvatti suosiotaan 1950- ja 1960-luvuilla. Mökkien vallatessa rantoja ankkurointipaikat vähenivät. Veneilijöille tarjottavat palvelut kuitenkin lisääntyivät - tosin aluksi hitaasti. Ensimmäisinä vieraspaikkoja tarjosivat yleensä kunnat ja kaupungit, usein maksutta. Palvelujen kehittämiseksi alettiin vähitellen kerätä maksuja vieraspaikkojen käytöstä.
Rauman seudulla vapaa-ajan viettäminen saaristossa telttaillen ja veneillen oli suosittua 1900-luvun jälkipuoliskolla. Erityisesti juhannuksen aikaan saarissa oli vilkasta, yhdessä saaressa saattoi olla juhannuksen vietossa kymmeniä venekuntia. Kerrotaan, että suosituimpiin saariin piti teltta käydä pystyttämässä jopa paria viikkoa aikaisemmin, jotta paikan sai varattua. Suurin osa retkistä suuntautui rakentamattomiin saariin, joissa ei ollut palveluita. Saarijuhannusten suosio hiipui voimakkaasti viimeistään 1990-luvulla, jo ennen Raumanmeren juhannus -festivaalin alkua vuonna 1999.