Merimiesarkut

Merimiesarkku oli ainoa paikka merimiesten henkilökohtaisille esineille ja varusteille. Se toimi myös skanssissa eli miehistön majoitus- ja oleskelutilassa istuimena sekä pöytänä. Arkku oli alaspäin levenevä, jotta se pysyi tukevasti paikallaan myrskyiselläkin säällä. Pohjassa oli useimmiten pienet jalat, jotta skanssiin huonolla säällä tuleva vesi ei kastelisi kaikkia tavaroita. Arkkua voitiin koristella maalamalla, laittamalla purjekangasta kanteen sekä tekemällä kannen reunaan pitsiä solmeilemalla. Kahvojen valmistuksessa oli mahdollista osoittaa köysityötaitojaan. Hieno arkku oli hyvän merimiehen merkki. 

Arkkuun pakattiin huolellisesti parhaimmat tavarat, työvaatteet kuljetettiin merimiessäkissä. Arkun sisältö tuuletettiin säännöllisesti homehtumisen estämiseksi. Päällimmäiseksi monet asettivat kirjoitusvälineet, mustekynän, mustepullon, kirjepaperia ja -kuoria. Omaisten lähettämät kirjeet säilytettiin tarkkaan ja luettiin yhä uudelleen ja uudelleen. Arkku oli lukittava, mutta laivan ollessa merellä oli tapana, ettei arkkua saanut pitää lukittuna. Näin osoitettiin luottamusta työtovereita kohtaan.

Miehistöön kuului usein myös kokeneempia ja paremmin palkattuja ammattimiehiä, kuten timpuri eli puuseppä tai purjeenneuloja. Timpurin tehtävänä oli huolehtia aluksen puuosien huollosta ja kunnostamisesta. Tätä työtä varten tarvittiin paljon työkaluja ja timpurilla oli laivassa usein myös oma työtilansa, jossa hän saattoi myös majoittua.

Kapteenin tehtäviin kuului laivan asiapapereista ja varoista huolehtiminen sekä niiden kuljettaminen turvallisesti. Joskus kapteeneilla oli myös niin sanottu “slabbkista” eli arkku, josta hän saattoi merellä myydä varusteita tai vaikka tupakkaa miehistölle luotolla. Edelleen slabi tarkoittaa merenkulkuslangissa verovapaita ostoksia ja niiden tekemistä.