Merimiesten tatuoinnit

Tatuointeja, pysyviä kuvia ihoon, on tehty yli 5000 vuoden ajan. Merimiesten tavaksi tatuointien ottaminen tuli 1700-luvulla muun muassa Tyynen valtameren alueelle suuntautuneiden eurooppalaisten tutkimusretkien myötä. Merimiehet näkivät esimerkiksi Uuden-Seelannin maoreilla tatuointeja ja antoivat tehdä niitä ihoonsa. Sana "tatuointi" on lainattu moniin kieliin, myös suomeen, polynesialaisista kielistä.

Tatuoinneista tuli merimiehille eräänlaisia ammattikunnan tunnusmerkkejä, joiden avulla erotuttiin muista ja vahvistettiin ryhmän yhteenkuuluvuutta. Toisaalta saatettiin ajatella, ettei tatuointeja pidä ottaa ennen kuin ne on ansaittu. Tatuointioikeuden saattoi saada esimerkiksi Päiväntasaajan ylittämisen jälkeen, jolloin muistoksi saatettiin tikata päivämäärä, laivan nimi sekä meren kuningas Neptunuksen kuva. 

Tatuoinnit olivat 1900-luvun puolivälin tienoille asti harvinaisia muiden kuin merimiesten keskuudessa, mutta eivät toki tuntemattomia. Vankilatatuoinnit ovat maailmanlaajuinen ilmiö. Tatuointi on ollut myös jengitunnus. Erityisesti Yhdysvalloissa muillakin ammattikunnilla kuin merimiehillä on ollut omia, perinteisiä tatuointeja, kuten palomiehillä ja poliiseilla. 

Merimiestatuoinneille on muodostunut oma perinteinen kuvakielensä. Ne ovat yleensä voimakkaan värikkäitä, selkeälinjaisia ja niissä käytetään paksua ääriviivaa. Kuva-aiheet tulevat osittain merenkulusta (laivat, ankkurit, meri), mutta suosittuja ovat myös erilaiset eläimet ja linnut (kissapedot,sika ja kukko, pääskyt). Monen merimiehen iholle on tatuoitu myös merenneitoja tai - muuten varsin kevyesti pukeutuneita - naisia. Vastapainoksi kuvista voi löytyä myös klassinen ruusu tai sydän, jonka yhteyteen on kirjoitettu rakastetun nimi tai "Äiti". Turvaa haettiin myös uskonnollisista 
symboleista, kuten rististä. 

Merimiestatuointien alkuaikoina merimiehet tatuoivat usein itse laivatovereitaan. Tatuoinnin ammattilaiset tulivat kuvaan 1800-luvun jälkipuolelta alkaen. Vuonna 1891 yhdysvaltalainen Samuel O'Reilly patentoi sähkökäyttöisen tatuointikoneen, joka teki tatuoimisesta nopeampaa ja helpompaa sekä tekijälle että tatuoitavalle. Nykypäivänäkin suurin osa tatuoinneista tehdään laitteilla, jotka 
muistuttavat läheisesti O'Reillyn rakentamaa konetta.

Lähes kaikki suomalaisten merimiesten tatuoinnit olivat 1970-luvulle asti hankittu ulkomailta. Monet hankkivat ensimmäisen tatuointinsa Kööpenhaminassa. Ensimmäinen tatuointiliike perustettiin Suomeen vasta 1987.

Kaikki merimiehetkään eivät ole suosineet tatuointeja. Raumalainen Ragnar Stackelberg (1887-1969) tuomitsi vuonna 1967 tehdyssä haastattelussa tatuoinnit: "Järjettömyyttään menivät nuoret pojat ja vanhempana kadusivat sitä... olivat kapakoissa vähän pöppelissä ja tatueeraaja tuli sit sinne... ottivat näkyviin paikkoihin ja joka paikkaan sitte, flikatten kuvia ja kaikkia... mul ei o mittää, mä en o ikään langennu siihen."

Tatuoinneista on Suomessakin 1970-luvulta alkaen vähitellen tullut koko kansan perinnettä. Sana "merimiestatuointi" viittaa nykyään usein tietynlaiseen tyylilajiin ja kuvastoon, ei niinkään tatuoinnin kantajan ammattiin. Usein puhutaankin old school -tatuoinneista, millä tarkoitetaan perinteisiä merimiestatuointeja muistuttavia kuvia.