Miksi museon työntekijät eivät tee mitään?
Merenkulkijat poikkeusoloissa
Merenkulkijat poikkeusoloissa -näyttelyä valmistellessamme havaitsimme monia sellaisia ilmiöitä, joista Rauman merimuseon kokoelmissa ei ollut aineistoa, kuten koronaviruspandemia, siirtolaisuus ja pakolaisuus sekä nykypäivän merirosvous. Tiedostimme, että meidän pitäisi kerätä aineistoa merenkulkijoilta itseltään.
Koronadoku ei tarkoita alkoholismiin ajautunutta etätyöläistä
Koronaviruspandemian alkaessa museot tarttuivat aktiivisesti aiheeseen ja dokumentoivat ilmiötä muun muassa valokuvaamalla ja keräämällä aiheeseen liittyviä esineitä, kuten kasvomaskeja ja muita suojavälineitä kokoelmiinsa. Me Rauman merimuseossa laadimme sähköisen kyselylomakkeen, jota pyrimme levittämään merenkulkijoille vastattavaksi muun muassa Merimiespalvelutoimiston kautta. Kenttätyöt - kuten valokuvaaminen ja haastatteleminen paikan päällä laivoissa - ei ollut turvallisuussyistä mahdollista. Monet suomalaiset merenkulkijat jäivät myös pitkiksi jaksoiksi maailmalle hankalien tai puuttuvien matkustusyhteyksien vuoksi.
Nykyaikaa dokumentoitaessa täytyy myös huolehtia aineiston tietosuojasta sekä käyttöluvista. Sähköisellä lomakkeella oli mahdollista kysyä lupa aineiston tallettamiseen museon kokoelmiin samalla kun vastaus jätettiin.
Globaaleja ongelmia ei voi sivuuttaa
Vaikka Rauman merimuseon tehtävänä on tallettaa suomalaisten ammattimerenkulkijoiden työtä ja arkea, koskettavat monet globaalit ongelmat ja alueelliset epävakaudet myös suomalaismerenkulkijoiden elämää. Pakolaiset ja siirtolaiset pyrkivät liikkumaan Eurooppaan sekä maanosan sisällä myös meritse.
Esimerkiksi alkuvuodesta 2022 uutisissa kerrottiin, miten Raumalle matkalla olleen rahtialuksen konehuoneesta löytyi salamatkustaja. Federal Swift –aluksen miehistö oli havainnut salamatkustajan ollessaan merellä matkalla Liverpoolista Tanskan Skageniin. Merivartiosto ja tulli tekivät alukseen Rauman satamassa kattavan tarkastuksen ja salamatkustaja toimitettiin Turun poliisivankilaan.
Suomalaiset merenkulkijat ovat kohdanneet Välimeren ylitystä yrittäneitä pakolaisveneitä ja suojanneet omia aluksiaan merirosvoilta piikkilangoin Somalian rannikolla. Tällaisiin tapahtumiin museoiden tutkijoiden ei ole mahdollista osallistua, vaan tietoja pitää kerätä muilla tavoin. Koronakeväänä toteutetun keruun yhteydessä pyrimme keräämään tietoja myös muista poikkeusolosuhteista, joita maailmalla on kohdattu lähivuosina tai aiemmin.
Tiedon puutetta vai haluttomuutta?
Merenkulkijat poikkeusoloissa -keruu sähköisellä lomakkeella ei saavuttanut suurta suosiota. Saimme vain neljä vastausta ja kaksi muuta yhteydenottoa. Tietoa kyselystä pyrimme levittämään niin museon omien kanavien kuin Merimiespalvelutoimiston avustuksella ja puskaradion kautta. Samalla yritimme tavoittaa mahdollisia poikkeustilanteita kohdanneita henkilökohtaisten kanaviemme kautta sekä sosiaalisessa mediassa.
Saimme lopulta kokoelmiimme muutamia erittäin mielenkiintoisia aineistoja, jotka ovat nyt myös esillä näyttelyssämme. Määrä jäi kuitenkin pieneksi ja kohtasimme myös tilanteita, joissa museolle ei haluttu aineistoa luovuttaa. Syitä voimme vain arvailla. Kun töissä on kiire, niin aikaa museon auttamiseen ei välttämättä ole. Aineiston luovuttaminen sisältää aina väistämättä myös museon tarpeen saada aineiston luovuttajan suostumus ja kun asioita ei ole mahdollista käydä läpi kasvotusten, saattaa prosessi vaikuttaa tarpeettoman monimutkaiselta.
Kuten menneisyydenkin, niin yhtä lailla nykypäivän tallennus on usein sattumanvaraista. Museoilla on suunnitelmia ja tavoitteita aineiston kartuttamiseksi, muttei aina mahdollisuuksia saavuttaa tavoitteitaan. Sellaisissa ilmiöissä, joita emme voi itse tallentaa, olemme sen varassa tavoitammeko henkilöitä, jotka ovat valmiita luovuttamaan palan arkeaan ja elämäänsä nykypäivän ja tulevaisuuden tutkijoille sekä yleisöille.