Kalervo Virtanen Atlantin saattueissa, internointileirillä ja Yhdysvaltain sotalaivastossa

Kalervo Virtasen ura merillä alkoi 1937 höyrylaiva Otavassa. Keväästä 1938 kesään 1939 Virtanen työskenteli jälleen vesibussissa Helsingissä sekä Riihimäen lasitehtaalla. Heinäkuussa 1939 hän otti pestin höyrylaiva Hammarlandiin. Laiva oli aamuyöllä 1.9.1939 Itämerellä matkalla puutavaralastissa Hollantiin, kun miehistö kuuli outoa jyrinää, kuin ukkosen ääntä. Sähköttäjä kertoi Saksan hyökänneen Puolaan ja sodan syttyneen.

Sukellusveneiden tähtäimessä Atlantilla

Hammarland lähti seuraavaksi Philadelphiaan Yhdysvaltoihin. Matkalla laiva sai pahan vuodon, kun kylkilevyt ruostuivat puhki. Vuoto saatiin hätäratkaisuna tukittua säkeillä. Perillä koko miehistö päätti jättää laivan, koska piti Hammarlandia vaarallisen huonokuntoisena. Virtanen sai Yhdysvalloissa töitä  maatilalta, mutta ei viihtynyt siellä hyvin ja lähti keväällä 1940 jälleen merille. Hän pääsi moottorimieheksi Viron lipun alla purjehtineeseen laivaan nimeltä Peeter, jonka kansainvälisessä miehistössä oli muitakin suomalaisia. Määränpäänä piti olla Belgia, joka oli Yhdysvaltojen tapaan oli onnistunut pysyttelemään toisen maailmansodan ulkopuolella.

Atlantilla miehistö sai tietää, että Neuvostoliitto oli miehittänyt Viron. Laivan perämastoon vaihdettiin nyt kiireesti Viron lipun tilalle Panaman lippu. Myös nimi vaihdettiin, Peeteristä tuli Kathrine. Lisäksi selvisi, että laiva olikin menossa Englantiin, ei Belgiaan. Eräänä yönä ilmoitti aluksen päällikkö, että laivaa seurasi saksalainen sukellusvene. Hän käski miehistön pelastusvenekannelle. Kyseessä ei kuitenkaan ollut sukellusvene, vaan pyöriäisparvi!

Kathrinen saapui turvallisesti elintarvikepulasta kärsineeseen Lontooseen lastinaan amerikkalaisia ruokasäilykkeitä. Britannian viranomaiset takavarikoivat laivan. Virtanen sai paikan korjattavana olleeseen norjalaiseen öljytankkeriin, johon oli Atlantilla osunut torpedo. Myöhemmin hän työskenteli englantilaisissa laivoissa, jotka kuljettivat ruokaa ja sotatarvikkeita Ison-Britannian ja Pohjois-Amerikan välillä. Tämä oli hyvin vaarallista työtä, sillä monet laivat joutuivat saksalaisten sukellusveneiden ja sotalaivojen saaliiksi.

Internointileirille ja takaisin merille

Työt loppuivat yllättäen, kun Iso-Britannia julisti Suomelle sodan 6.12.1941. Kalervo Virtanen oli silloin odottamassa laivapaikkaa Englannissa, mutta nyt hänet vietiin muiden suomalaisten tavoin Mansaarelle vihollismaan kansalaisena internointileirille. Olot leirillä olivat ankeat. Majoitusrakennuksissa toimineissa majataloissa oli hyvin kylmä. Laivojen konehuoneissa Virtanen oli oppinut rakentelemaan erilaisia laitteita, ja keksi tehdä sähkölämmittimiä rakennuksen hissistä anastamistaan osista. Jotain myönteistäkin Virtaselle Mansaarelta jäi, nimittäin saarelle internoitu hammaslääkäri paikkasi hänen hampaansa taitavasti. Paikka kesti 60 vuoden ajan.

Elokuussa 1942 Virtanen pääsi leiriltä, kun tarttui työtarjoukseen Ison-Britannian kauppalaivastoon, jossa oli aiemminkin työskennellyt. Virtasen mukaan suomalaisia värvättiin myös Ison-Britannian sotavoimiin. Suomeen ei internoituja merimiehiä päästetty, vaikka monet heistä niin toivoivat. Virtanen olisi saanut paikan ruotsalaisesta laivasta. Se ei sopinut viranomaisille, jotka laittoivat hänet Ison-Britannian lipun alla purjehtineeseen alukseen. Jälkikäteen Virtanen, hieman sarkastisesti, totesi tämän virheeksi. Hän nimittäin pääsi “karkuun Britanniasta”. Ruotsalainen laiva olisi liikennöinyt vain Britannian rannikolla.

Virtanen ei arvostanut Ison-Britannian viranomaisia ja poliitikkoja. Hän muisteli katkerasti, kuinka hänen entisiä laivatovereitaan kuoli nälkään ja janoon pelastusveneessä, johon ei oltu varattu riittävästi muonaa, vaikka samat miehet olivat olleet tuomassa suurta ruokalastia Yhdysvalloista Englantiin.

Vuoden 1942 lopulla Virtanen määrättiin laivaan, joka oli menossa Murmanskiin Neuvostoliittoon. Hän tiesi, ettei voisi suomalaisena sinne mennä, ja poistui laivasta ilman lupaa. Seurauksia ei hänelle ei siitä koitunut. Satamapassissa Virtasen kansalaisuus oli merkitty virheellisesti virolaiseksi, joko vahingossa tai tarkoituksella. Ehkä Britanniassa ajateltiin, että virolaisen voi lähettää Neuvostoliittoon, mutta suomalaista ei.

Tyynelle merelle yhdysvaltalaisena merisotilaana

Virtanen sai paikan lämmittäjänä aivan uudessa Kanadan Vancouverissa rakennetussa laivassa. Matkalla kohti Englantia hän loukkasi selkänsä pahasti. Laivan päällikkö epäili tahallisesta sabotaasista ja uhkasi sotaoikeudella. Virtanen jäi päällikön vastustuksesta huolimatta maihin, kun laiva pysähtyi New Yorkissa. Ehkä päätökseen vaikutti se, että hänen vanhin veljensä oli jo ennen sotaa muuttanut Yhdysvaltoihin, Schenectadyyn New Yorkin osavaltioon.

New Yorkissa Virtanen sai hoitoa selkävaivoihin sekä onnistui hankkimaan työluvan Yhdysvaltoihin. Hän pääsi Schenectadyyn veljensä työtoveriksi katonrakennusyhtiöön. Jonkun ajan kuluttua Virtanen sai, omien sanojensa mukaan, “Presidentti Rooseveltilta kirjeen”. Siinä kehotettiin astumaan sotavoimien palvelukseen. jonka päätyttyä luvattiin myöntää Yhdysvaltain kansalaisuus. Virtanen noudatti kutsua, ja pyysi päästä laivastoon. Hänet sijoitettiinkin laivaston rakentajapataljoonaan, niin sanottuihin “Seabees” -joukkoihin (“Merimehiläisiin”). Tehtävänä oli muun muassa uusien tukikohtien, kuten lentokenttien, rakentaminen. Samassa pataljoonassa oli myös kaksi muuta suomalaista.

Koulutus alkoi syksyllä 1943. Keväällä 1944 yksikkö siirtyi Tyynenmeren rintamalle, ensin Filippiineille. Virtanen kärsi yhä selkävaivoista, mutta pääsi ammattitaitoisena konemiehenä hoitamaan rakennustöissä tarvittavia höyrykoneita. Tässä hän osoittautui varsin taitavaksi, ja keksi laitteisiin parannuksia. Hänet ylennettiin kersantiksi. Tätä varten piti ensin suorittaa koneopin tentti. Paikalla ei kuitenkaan ollut ketään, joka olisi voinut tentin vastaanottaa. Siksi Virtanen sai tehdä itse kysymykset omaan tenttiinsä!

Alla: Seabees-joukkojen rakennustyömaa tuntemattomassa paikassa Tyynenmeren rintamalla. Kimmo Virtasen kokoelma.