Hermes 1879

Rakennettu tasasaumaan amerikkalaisesta hongasta ja muusta kovasta puusta, tasaperäinen, koko kansi, kolme mastoa.
Laiva on ennen ollut norjalainen ja sitä ennen amerikkalainen, minkä jälkeen se Suomessa on tuomittu hylyksi. Tästä hylystä ovat nykyiset omistajat Raumalla laivanrakennusmestari Emanuel Urnbergin johdolla rakentaneet tämän laivan.
Omistaja: Groundstroem Fredrik, Koskull Vilhelm, Gustaf Vilhelm Frimanin perikunta, Korhonen Väinö, Nurminen Johan, Grundström Fredrik, Ljungberg Valdemar, Grundström Robert.
Tehnyt täydellisen haaksirikon lokakuun alkupäivinä 1912 Merenkurkussa.

Päälliköt:

Wäinö Korhonen		14.5.1909 - 24.3.1912
Evert Konstantin Wiglund	1912

Tyyppi Parkki
Telakka J.A. Harvie, Newport, Nova Scotia , Kanada
Vuosi /
Bruttovetoisuus 982.53
Nettovetoisuus936.22
Pituus 54.75
Leveys 10.96
Rekisterinumero
Rakennettu: 27.05.2021
Poistettu 27.05.2021

Lehtiartikkelit

L-S 3.8.1909.

LEIF korjattu ja saanut uuden nimen. Parkkilaiva LEIF, jonka merikoulun opettaja F.Groundstroem y.m. viime keväänä ostivat Helsingistä, on ollut korjattavana sataman kallistuslaiturin luona. Alus on nyt purjehduskuntoinen ja näyttää varsin komealta. Se

lähtee pian 2-vuotiselle matkalleen. Miehistökin on siihen jo ”hyyrätty”. Laiva on saanut nimekseen HERMES.

L-S. 23.10.1909.

Ei ole HERMES. Sanomalehdet ovat tienneet kertoa, että Lohmin luotsiaseman lähellä on havaittu kumossa ajelehtiva stääveillä lastattu alus. Aluksesta enempää kuin sen miehistöstäkään ei ole lähempää tietoa. Lehdet arvelevat että alus olisi raumalainen parkkilaiva HERMES, joka viime kuun 28 p:nä lähti Loviisasta stäävilastissa Englantiin.

Mikäli laivan isännistö on saanut tietää sanotun laivan tuntomerkeistä, eivät ne sovi HERMEKSEEN, joten voi olla varma, ettei HERMES ole joutunut moisen kohtalon alaiseksi. HERMES ei kuitenkaan vielä ole saapunut määräpaikkaansa.

L-S. 2.9.1911.

Laivanosan kauppa. Näinä päivinä tehdyllä kauppakirjalla on vapaahra W. von Koskull myynyt omistamansa 10 osan HERMES -laivaa merikoulunjohtaja Fr. Grundströmille täältä 1000 mk:n kauppahinnasta.

L-S. 7.10.1911.

Raumalainen HERMES haaksirikkoutunut.

T.k. 3 p:nä tänne isännistölle saapuneen sähkösanoman mukaan on parkkilaiva HERMES, kapt. W. Korhonen, joutunut merionnettomuuteen lähellä South Farlandia Pohjanmerellä, ja on eräs höyrylaiva hinannut sen Lontooseen.

Parkkilaiva HERMES jonka omistaa eräs täkäläinen yhtiö, ja isäntänä on merikoulun johtaja Fr. Grundström, oli matkalla puutavaralastissa Pietarista Lontooseen. Lähempiä tietoja haaksirikon laadusta ja laivan vahingoista ei vielä eilen ollut saapunut.

L-S. 10.10.1911.

Parkkilaiva HERMEKSEN merivahinko.

Kuten ennemmin on lyhyesti mainittu, joutui raumalainen parkkilaiva HERMES kapt. Väinö Korhonen, ankaran myrskyn runneltavaksi Pohjanmerellä, laivan ollessa matkalla Pietarista Lontooseen puutavaralastilla.

Tuon vaikean matkan tapahtumista on laivan päällikkö lähettänyt isännistölleen seuraavanlaisen selonteon.

Lähdettyämme syyskuun 8 p:nä Pietarista saimme heti Suomenlahdella ankaran myrskyn, jolloin pysyäksemme irti rannoista, olimme pakotetut pitämään purjeita verrattain runsaasti. Jo tässä myrskyssä sai laiva vähemmän vuodon.

Saavuttuamme syyskuun 30 p:nä n. 50 penik. N.O:n puolelle Smithsknowlin valoista, nousi SW myrsky ja ilmapuntari laski tavattomasti. Sen jälkeen ilma äkkiä tyveni niin, ettei laiva totellut edes peräsintäkään. Klo 3,30 i.p. nousi pohjoisesta taas äkkiä rajuilma, joka heitti laivamme niin kyljelleen, että toinen reelinki oli kokonaan veden alla. Kun tällaisessa asennossa oli mahdotonta saada laivaa ohjautumaan, alkoi se puolittain kyljellään ollen kulkea maita kohden, jolloin meri lakkaamatta ryöppysi yli laidan. Avoinna olevat purjeet vei myrsky neljännestunnissa ja kiinni olleetkin alkoivat vähitellen irtautua pienempinä ja suurempina kappaleina. Seuraus purjeiden menettämisestä luonnollisesti oli, että laiva alkoi ajelehtia myrskyn mukana. Samalla alkoi kansilastia irtautua mennen toiselta reunalta mereen. Pumppujen kanssa työskentelevistä miehistä joutui useita vierivien kansilastipuiden alle, kuitenkaan mainittavampia vammoja saamatta. Hirveän meren käydessä oli kannella aina paljon vettä, joka myöskin tunkeutui kajuuttaan ja miehistön asuntoon, rikkoen viime mainitussa osan makuusijoista. Työskenneltiin minkä voitiin, vaikkakin luonnon kauheat voimat toisinaan tahtoivat mieliä lamauttaa. Rajuilmaa kesti lakkaamatta klo 2:een yöllä, jolloin se vähän alkoi tyyntyä, vaikka myrskyä jatkui vielä koko sunnuntai-päivän. Ruumassa oli vesi noussut niin, että se jo kerran peitti säiliössä olevan kettinginkin. Veden runsauden ruumassa aiheutti luultavasti luukuista ja kannelta alituisesti virranneet vesimäärät. ilman asetuttua saatiin vesikin ruumasta vähenemään. Mutta kun tuulipumppu jonkun ajan kuluttua täyttyi sannalla, lakaten siis toimimasta, alkoi vesi taasen ruumassa nousta. Tällöin pyysin erästä kalastajahöyryä viemään laivamme Lontooseen; tähän se ei suostunut, mutta lupasi yöllä viedä meidät Yarmouthiin, johon taas minä puolestani en suostunut, koska määräpaikkamme kerran  oli Lontoo. Kun nyt ilma alkoi kaunistua ja meri asettua, ajelehdimme  purjeiden jäännösten avulla Lontoota kohden. Koetimme suunnata Downsin redille, mutta South Forelandin luo päästyä kääntyi tuuli länteen. Eräs hinaaja oli meitä jo kyllä seurannut, mutta kun sen puolelta ie tehty minkäänlaista sopimusta palkkiosta, emme sen apua myöskään ottaneet vastaan ennen kuin tuulen kääntyminen meidät siihen pakotti.

Laivan saamista vaurioista mainitsee kapteeni Korhonen, että lähes kaikki purjeet ovat pirstoutuneet ja menneet tuulen mukana, laivan peräpuolen laudotus nimilautoineen kadonnut, toisen sivun preegonki kahdesta kohtaa poikki ja saman puolen bastingerinki rikki, miehistön asunnon laipiot ovat rikkoutuneet, liivaripuomin taaki poikki, samoin yksi tankopatruuna keulassa ja rustipengit rikkoutuneet. Kansilastista sai meri puolet saaliikseen.

Myrsky, jonka uhriksi HERMES joutui, kulki kapt. K:n arvelun mukaan n. 60 penik. nopeudella tunnissa, joka on tavallinen orgaanien vauhti.

L-S. 17.10.1912.

Onko raumalainen parkkilaiva HERMES miehistöineen tuhoutunut.

T.k. 2-3 päivinä vallinneesta myrskystä alkaen ovat paikkakuntalaiset, varsinkin merimiestemme omaiset ja tuttavat sekä muutkin meriasioita seuranneet henkilöt olleet hermoja koettelevassa jännityksessä niiden merimiestemme kohtalosta, jotka mainittuina päivinä vallinneessa hirmumyrskyssä tiedettiin laivoineen olleen matkoilla. Aina näihin asti on toivottu kaikkien raumalaisten onnistuneen hengissä suoriutua noiden vuorokausien aikana tapahtuneista kamalista, melkein ennen kuulumattomista taisteluista ja kamppailuista mahtavia luonnon voimia vastaan, sillä on tiedetty tapahtuneen ainoastaan joitakin sellaisia haaksirikkoja, joissa ihmishenkiä ei ole tuhoutunut.

Mutta nyt viime päivinä on paikkakunnallemme saapunut viestejä, jotka, jos tosiaankin ovat totta, tuovat mukanaan paljon surua.

Toissapäivänä saapui täkäläiseen tullikamariin tieto: ”Otaksuttavasti on viime hirmumyrskyn aikana tapahtunut suuri haaksirikko Merenkurkussa Pohjanlahdella, sillä Rönnskärin luota on löydetty katkennut masto raakapuineen. Aikaisemmin on löydetty merimiehen ruumis erääseen laivahylyn osaan sidottuna ja kaikenlaisia laivan kappaleita. Nyttemmin on löydetty isonlainen laivavene, jonka pohja oli puhki ja jossa oli nimi HERMES, RAUMO. Kun tiedetään, että raumalainen parkkilaiva HERMES äskettäin lastasi puutavaraa Torniosta, niin on todennäköistä, että laiva on kokonaan tuhoutunut.”

Parkkil. HERMES, kapt. E. K. Wiglund, lähti Torniosta Lontooseen v.k. 29 p:nä. Hirmumyrsky raivosi 3 vrk. sen jälkeen eli tk. 2-3 päivinä.

Eräitten yksityistietojen mukaan on mainitun Rönnskärin paikkeilta vielä löydetty kahden merimiehen ruumiit, paljon laivankappaleita ja suuret joukot sen laatuista lastia, jota HERMES Torniossa lastasi.

Parkkilaiva HERMES on rakennettu Amerikassa, Nowa Scotiassa, v. 1879 ja on se kantavuudeltaan 936 rek.tonnia, siis suurimpia puusta rakennettuja laivoja. Sen omisti yhtiö, josta suurimman osan 7/10 omisti merikoulunjohtaja, merikapt. Fr. Groundstroem täältä. Hän on myöskin ollut laivan pääisäntänä. Laiva on vakuuttamaton, mutta lasti ja rahti ovat vakuutettuja. Rahdin jäännös on 500 puntaa eli 12,500 markkaa.

HERMEKSEN päällikkönä oli merikapt. E. K. Wiglund täältä, syntynyt Uudessakaupungissa v. 1869, suorittanut merikapteenintutkinnon Rauman Merikoulussa v. 1901.

Kaikkiaan kuului väestöön 14 miestä.

L-S. 29.10.1912.

HERMEKSEN haaksirikko. Ne vähäiset toiveet, joita viimeiseen saakka on koetettu ylläpitää HERMEKSEN haaksirikosta pelastumisesta, ovat nyt katsottava lopullisesti rauenneiksi. HERMEKSEN kappaleita on silloin tällöin löydetty merestä Vaasan edustalla. Niinpä on taasen löydetty Bergön saaristosta hirsilauta, jossa on ollut HERMEKSEN nimi.

L-S.

Tänne saapuneenyksityisen tiedon mukaan on samalla seudulla löydetty myöskin merimiehen kirstun kansi, jossa on nimimerkki ”E.J.”, joka nimimerkki sopii yhteen laivan kokin Evert Jalavan nimen kanssa.

L-S. 2.11.1912.

Merikapt. K. E. Wiglundin negrologi.

Kuukausi täsmälleen on tänään kulunut siitä päivästä, jolloin hirmumyrsky rannikoillamme raivosi, saattaen varsinkin merimatkoilla olevien omaiset tuskaan ja ahdistukseen omaistensa kohtalosta, sillä monen moni heistä joutui silloin taistelemaan elämästä ja kuolemasta. Pelon ja toivon sekaisilla tunteilla on odotettu ja toivottu, mutta monen on toivo pettänyt. Ne ikävät viestit, jotka vähittäin ovat saapuneet, kertoen mm. raumalaisen parkkilaivan HERMEKSEN tuhoutumisesta Pohjanlahdella, täytynee nyt pitää varmoina.

Ikävä velvollisuutemme on merkitä aluksen päällikkö, merikapteeni Evert Konstantin Wiglund siirtyneeksi pois elävien luettelosta. Tämän voimakkaan ja reippaan merimiehen elämä ei suinkaan ole ollut vaikeuksia vailla, eikä hän nyt, katsonut ensi kertaa kuolemaa silmästä silmään. Monista kovista koettelemuksista ehkä hänen luonteensakin oli saanut jyrkän värin.

Merikapt. Wiglund oli syntynyt Uudessakaupungissa v. 1869. N. 15 vuotta sitten hän muutti Raumalle, jossa kävi merikoulun ja laskettiin sen kapteeniosastolta v. 1901. Ensin toimi hän syntymäkaupungissaan kuunari INGRIDIN päällikkönä. Sitten tuli hän päälliköksi parkkilaiva WIRIÄÄN ja sitten kuunarilaiva VULGANIIN. Palveltuaan jonkun aikaa kuunarilaiva LOTUKSEN päällikkönä siirtyi hän suuren raumalaisen teräsfregatti SOVINNON päälliköksi. Kuten muistetaan, kärsi tämä uljas laiva täydellisen haaksirikon Hudson-lahdella St. Lawrence joen suulla Canadassa marraskuun  alussa v. 1906. Tässä surullisessa haaksirikossa 14 miestä sai surmansa, mutta kapt. Wiglund pelastui ihmeellisellä tavalla. Tultuaan Suomeen kuljetti hän jonkun aikaa parkkilaiva TOIVOA,

mutta siirtyi pian Rauman parruliikeyhtiön Viipurin osaston hoitajaksi, missä oli 2 vuotta. Mutta mieli paloi vielä merille ja yhdessä eräiden muiden raumalaisten kanssa hän osti PROGRES–nimisen parkkilaivan, jonka päälliköksi ryhtyi. Mutta onni ei ollut myötäinen, sillä PROGRES teki täydellisen haaksirikon v. 1910 Visbyn luona Gotlannin rannikolla. Tämän jälkeen kuljetti hän hankolaista parkkilaiva IMATRAA ja siirtyi sitten turkulaiseen Goole-Trader -yhtiön palvelukseen ja palveli perämiehenä yhtiön laivalla TAMMERFORS, joka kulki Goolen-Lontoon väliä. Viime kesänä osti hän osan HERMES–laivaan, jonka haaksirikko kaikesta päättäen oli hänen viimeisensä.

Lähinnä kaipaavat häntä vaimo ja 3 lasta.

L-S. 7.11.1912.

HERMEKSEN haaksirikko. Virallisessa Lehdessä ilmoittaa luotsilaitos, että parkkilaiva HERMEKSEN hylky on tavattu Pohjanlahdessa Strömningsbådanin ja Rönnskärin saaren väliltä. Masto ja raakapuu ovat näkyvissä pinnan yläpuolella. Hylky on merenkululle vaarallisessa paikassa aivan keskellä kulkureittiä.

L-S. 9.11.1912.

HERMEKSEN haaksirikko. Kuten muistettaneen, löydettiin Rönnskärin luota haaksirikkoutuneen laivan kappalten joukosta miehen ruumis. Täällä on pidetty asian johdosta tutkintoa, jolloin on ilmikäynyt, ettei mainittu mies ole raumalaisia. – Tästä huolimatta tietysti mies on voinut kuulua HERMEKSEN miehistöön.