Ingeborg 1868

Rauman alusrekisteri:

Rakennettu tasasaumaan hongasta puupanttureille, pyöreä perä, yksi kansi ja kolme mastoa.
Omistaja: Urnberg Emanuel, Urnberg Oskar, Grönman Johan, Ekroth Bernhard, Yrjänen K., Tork Johan, Laaksonen D., Sundqvist Niina, Björklund Johan, Hattula Kustaa, Nurminen John, Nordlund Isak, Rantanen Juho, Sandelin Kustaa, Laaksonen J. F.
Rekisteröity aikaisemmin Uudessakaupungissa numerolla 163.
Tehnyt haaksirikon v. 1908.

Niilo Nieminen:

Kuunari INGEBORG ostetaan Raumalle

Raumalle ostettaessa kuunarilaiva INGEBORG oli merimatkoillaan saapunut Turkuun, missä sen omistaja oli päättänyt sen myydä. Myyntiasiamiehekseen oli laivan omistaja pyytänyt uuskaupunkilaisen asiamiehen I. R. Isaksonin, joka kaupitteli laivaa myös raumalaisille laivanvarustajille. Jälkipolville ei ole lainkaan säilynyt tietoa siitä, mikä oli kuunarilaiva INGEBORGIN varsinainen kotipaikka tai kuka oli sen omistaja. Asiamies Isaksson vain ilmoitti halukkaille ostajille, että alus oli 328 rekisteritonnin vetoinen, se pystyi lastaamaan puutavaraa 150 standerttia taikka vaihtoehtoisesti 500 tonnia kuollutta painoa. Lisäksi asiamies Isaksson väitti laivan olevan hyvässä kunnossa ja se myydään ”esiintulleesta syytä nyt heti halvasta hinnasta”.

Yhteensä 16 raumalaista laivanvarustajaa ja liikemiestä muodosti yhtiön ja niin kirjoitettiin kauppakirja kesäkuun 13 päivänä v. 1903 ja kuunarilaiva INGEBORG liitettiin Rauman laivarekisteriin. Tarkempaa tietoa yhtiön osakkaista ei ole säilynyt, mutta se tiedetään, että laivan päälliköksi pestattiin merikapteeni O. F: Urnberg Raumalta sekä hänen lisäkseen miehistöön kahdeksan miestä, jotka kaikki niinikään olivat raumalaisia. Rahtisopimuskin tehtiin saman tien. Alus ryhtyi kuljettamaan kauppias John Nurmisen puutavaraa lähinnä Saksan satamiin. Vielä samana kesänä alus teki kolme matkaa ja sen jälkeen talvehti Raumalla.

Kuunarilaiva INGEBORGIN ensimmäinen haaksirikko

Kuunarilaiva INGEBORGIN valmistautuessa seuraavan kesän (v.1904) purjehdusmatkoilleen pestattiin sen päälliköksi merikapteeni K. E. Nurmi. Toukokuun alkupäivinä laiva oli valmis lähtemään ensimmäiselle purjehdukselleen puutavaralastissa Lyypekkiin.

Rauman satamasta lähtiessään käytti kuunarilaiva INGEBORG hinaajan apua. Päästyään ulkomerelle merkittiin journaaliin (päiväkirjaan) tuulen suunnaksi L P á P L P ja luotsi poistui laivasta. Pari tuntia myöhemmin suunnittiin Suokarin loisto. Seuraavana päivänä, jolloin oli vapunpäivä, puolenpäivän aikaan ohitettiin RELANDERSGRUNDIN majakkalaiva ja iltapäivällä suunnittiin Santakarin pooki tuulen ollessa L P á P, mutta myöhemmin á E I E. Seuraavana päivänä tuulitilanne oli L P á L L P ja sää oli muuttunut niin sumuiseksi, että jouduttiin antamaan sumumerkkejä. Sen vuoksi laiva ”pantiin piili vintiin S B kaulalla”, kuten meriselityksessä sanottiin, mikä merkitsee tavallisella merimieskielellä: Alus purjehti luovimalla styyrpurin halssilla (vasemmalle kallistuneena). Grund Kallenin loistolaiva saatiin näkyviin iltapäivällä ja sumusignaaleja annettiin jatkuvasti. Illalla tuuli alkoi yltyä suunnassa E I E á I I E ja tällöin oli purjeita vähennettävä niin, että levitettyinä lopuksi oli vain sisäliivari, keulataakipurje alamärssy, isopurje ja isotaakipurje. Myöhemmin illalla suunnittiin Understening ja Märket, viimemainittu suunnassa E I E.

Kuunari INGEBORG ajaa matalikolle

Rajun tuulen vallitessa kuunarilaiva INGEBORG tarttui Stor Brattenin matalikolle Ahvenanmerellä. Laivan konstaapeli oli tällöin vahtivuorossa kannella, tähystäjänä keulapakalla merimies A. Lilja ja peräsimessä matruusi A. W. Pajunen. Keula tarttui pohjaan, kohosi hiukan ja koko laiva kääntyi tarttumispisteen ympäri tuulen suuntaan. Purjeet jiikattiin ja ryhdyttiin antamaan hätämerkkejä, koska sääkin oli hiukan selvinnyt. Tiistaina kolmatta päivää vasten yöllä tilanne oli käynyt niin tukalaksi, että ryhdyttiin heittämään kansilastia yli laidan siinä toivossa, että alus kevenisi ja irtautuisi karilta. Kuuden tunnin työskentelyn jälkeen oli koko kansilasti heitetty mereen ja todettiin, että ruumassa oli vettä n. 3,5 jalkaa. Tilanne ei laivan keventämisestä parantunut, vaan vesi jatkuvasti nousi ruumassa. Kaikki purjeet ”tehtiin kiinni” ja yritettiin viedä ankkuri ulos, jotta sen avulla saataisiin alus vedettyä karilta irti. Sekään toimenpide ei onnistunut kovan myrskyn takia. Nyt kohotettiin hätälippu ylös, signaali N C. Se vedettiin perämastoon sekä keula- ja isoonmastoon muita lippuja. Kukaan ei hätä merkkejä nähnyt. Sensijaan laivan miehet näkivät kaukana taivaanrannalla höyrylaivan savuja.

Miehistö jättää laivansa

Seuraavana aamuna klo 9,30 aikaan laivan päällikkö kokosi miehensä kannelle määräten sen jättämään laivansa oman onnensa nojaan, koska sääkin oli käynyt sakeammaksi ja tuuli edelleen yltyi. Pienempään pelastusveneeseen sijoittuivat päällikön lisäksi laivamiehet J. Wahlroos, K. A. Alander ja A. Johansson sekä isompaan veneeseen konstaapeli G. Sandelin ja laivamiehet A. Lilja, K. E. Lilius, A. W. Pajunen ja Friberg.

Kuuden tunnin soutumatka

Haaksirikkoiset suunnistivat veneineen kohti Finbon luotsiasemaa Ahvenanmaalla. Soutumatka kesti kuusi tuntia, jona aikana toisen veneen miehistö väsyi jääden kauas jälkeen. Finbon luotsit lähtivät tavoittamaan väsyneitä miehiä ja toivat heidät lopulta luotsiasemalle, missä miehet saivat kuivaa ylleen, ruokaa ja lepoa.

Hinaaja apuun

Seuraavan päivän aamuna lähti laivan päällikkö K. E. Nurmi läheiselle Eckerön saarelle, mistä tiesi saavansa puhelinyhteyden Raumalle. Samalla hän kuuli, että hinaaja HARALDSBY oli lähtenyt onnettomuuspaikalle pelastaakseen, mitä vielä pelastettavissa on. Noudettuaan Finbosta viisi laivamiestään palasi päällikkö alukselleen tutkiakseen tarkemmin tilannetta ja totesi tällöin hinaajan käyneen laivalla ja vieneen mennessään joukon irtainta omaisuutta.

Miehistö lähetetään kotiin

Torstaina toukokuun 5 päivänä lähetti laivan päällikkö Nurmi koko miehistönsä kotiin Raumalle jääden kuitenkin itse selvittelemään haaksirikkoutuneen aluksensa asioita. Hän hankki pelastustehtäviin uuden hinaajan, joka oli Neptun-yhtiö hinaaja GOL. Se saikin kuunarilaiva INGEBORGIN irti karilta ja hinasi sen Grislehamniin Ruotsissa. Täältä alus kuljetettiin Tukholmaan, minne myös päällikkö saapui valvomaan laivayhtiön oikeuksia. Merikapteeni Nurmi sai aikaan Neptun-yhtiön kanssa sopimuksen pelastuskorvauksesta, joksi arvioitiin 3 000 kruunua. Kuunarilaiva INGEBORG tyhjennettiin vedestä ja saatiin se joten kuten hinauskuntoon. Maanantaina toukokuun 16 päivänä laivan päällikkö sopi hinaajalaiva NORDENIN isännistön kanssa hinausavun saamisesta ja vielä samana päivänä lähdettiin Raumalle. Hinauskorvaus oli 600 kruunua. Kahden vuorokauden kuluttua saavuttiin kotisatamaan, missä kuunarilaiva INGEBORGIN vauriot korjattiin ja siitä tuli vielä merikelpoinen alus. Meriselityksensä tapahtumien kulusta merikapteeni K. E. Nurmi antoi Rauman raastuvanoikeudelle toukokuun 20 päivänä v. 1904. Päällikön lisäksi sen allekirjoittivat myös puolimatruusit A. W. Pajunen ja K. R. Alander.

Tyyppi Kuunarilaiva
Telakka Sunderland
Vuosi /
Bruttovetoisuus 344,76
Nettovetoisuus328,34
Pituus 35,08
Leveys 8,35
Rekisterinumero
Rakennettu: 27.05.2021
Poistettu 27.05.2021

Lehtiartikkelit

RL. 11.7.1903.

Kuunarilaiva INGEBORG, 328 rek.tonnin suuruinen, lastaa puutavaroita 150 standarttia, 500 tonnia kuollutta painoa, on kaikin puolin hyvässä kunnossa, saapui tänä kesänä Turun satamaan, jossa se nykyään on nähtävänä, myydään esiintulleista syistä nyt heti halvasta hinnasta. Lähemmin kaupasta joko suullisesti tai kirjallisesti allekirjoittaneen kautta Uudessakaupungissa                                                                          I. R. Isaksson.

RL. 16.7.1903.

Laivan kauppa. T.k. 13 p:nä on eräs raumalainen yhtiö ostanut INGEBORG nimisen 328 rek.tonnin suuruisen kuunarilaivan, joka nykyään on Turussa. Kauppahinta on 11,700 mk. Laivan päälliköksi tulee kapteeni O. F. Urnberg.

RL. 5.5.1904.

Matalalle purjehtinut. Kuunarilaiva INGEBORG, kapteeni Nurmi, joka täältä viime lauantaina puutavaralastissa läksi Lyypekkiin, on joutunut matalalle Ahvenanmeren suussa. Niin kertoo eilen laivanvarustajalle tänne Maarianhaminasta tullut sähkösanoma. Likempiä tietoja puuttuu.

RL. 7.5.1904.

Haaksirikko. Kuunarilaiva INGEBORG, jonka karilleajosta viime lehdessä mainittiin, onkin tehnyt täydellisen haaksirikon. Viime maanantaina on alus sumun vallitessa joutunut karille Storbrottenin luona Skälskärin karin eteläpuolella täyttyen vedellä. Kansilasti viskattiin mereen. Tiistaina jätti yhdeksän laivamiestä laivan ja saapuivat he soutaen Finnbyhyn, josta telefoonilla anoivat apua Maarianhaminasta. Höyrylaiva HARALDSBY lähti samana päivänä onnettomuuspaikalle ja pelasti purjeet ja muonaston. Torstaina lähti pelastuslaiva EOL haaksirikkoisen luokse. Miehistö saapui sitten Maarianhaminaan ja on nyt matkalla kotia.

Laiva tullenee kotonaan hylyksi, ainoastaan runko voitaneen pelastaa. Lastina oli laivassa 120 standerttia parruja kauppias John Nurmiselta täältä. Lasti luullaan voitavan pelastaa.

Laivan omistaa eräs 16-henkinen raumalainen yhtiö, joka osti laivan viime vuonna Taivassalosta.

Laiva ja lasti on vakuuttamatta.

RL. 19.5.1904.

Kuunarilaiva INGEBORG, kapteeni Nurmi, saapui eilen Tukholmasta tänne Rauman satamaan ruotsalaisen hinaajalaiva NORDENIN hinaamana. Laivan karilleajossa saama reikä on sukeltajan avulla väliaikaisesti tukittu. Muuten on laiva eheän näköinen. Laivassa on parrulasti sisässä, ainoastaan kansilasti on viskattu mereen ja menetetty.

RL. 28.5.1904.

Kuunarilaiva INGEBORGIN haaksirikko. Meriselitys.

Rauman satamasta otettuamme täydellisen puutavaralastin meidän kaikin puolin merikelpoisessa kunnossa olevaan laivaan, jonka luukut jo ennen kansilastin ottoa olivat kiinni pantu sekä varustetut peitteillä, samoin mastojen sekä pumppujen kaulukset kaikki tukittu, seisovat ja juoksevat köydet4 sekä takila ja laiva tehtiin kaikin puolin purjevalmiiksi aloimme me 30 päivä huhtikuuta kello 4,30 j.p.p.  hiivata ankkuria ylös ja kello 6,20 ajettiin matka luotsin johdolla sekä hinaajan hinaamana tuulen ollen L P á P L P. Kello 10,30 illalla jätti luotsi sekä hinaaja laivan, jolloin otimme kaikki purjeet päälle. Kello 12 suunnittiin Suokarin loistot I ½ P 6’ matkalla. Sunnuntaina 1 päivä toukokuuta tuuli P L P á L P L jatkoimme matkaa kääntäen 2:si kertaa syystä että pelkäsimme tulevamme liian lähelle Relandersgrundia. Kello 4 e.p.p. suunnattiin Santakarin majakka itä 5 matkalla, tuuli hienoa sekä ilma kamuinen, jatkoimme yhä matkaa tullen ollessa L P á P ilma pilvinen; samana päivänä kello 8 e.p.p. vetäisi tuuli itään á E I E. Ilma pilvinen.  Puolen päivän aikana muuttui ilma sateen sakeaksi, jotta esineet näkyivät epäselvästi, samana päivänä j.p.p. kääntyi tuuli L E ja vähittäin L L P á L P P sataen hienosti sekä ollen synkkää sumua. Kello 11 j.p.p. käänsimme S B kaulalla. Maanantaina 2 p:nä jatkoimme matkaa tuulen ollen L P á L L P sekä synkeää sumua, annettiin sumumerkkiä sekä jatkettiin matkaa tuulen   kääntyen ensin P á I P ja vähittäin itään ilma ollen sakea, kello 12 päivällä pantiin piili vintiin S B kaulalla, syystä että oli sakeaa sumua ettei voinut nähdä mitään. Tuuli kääntyen itään á I E, ilma sateinen ja sakeaa, kello 2 j.p.p. käännettiin B B kaulalla sekä jatkettiin matkaa antaen sumumerkkiä, kello 4 j.p.p. suunnittiin Grund Kallen loistolaivan sumusignaali länsi noin 5 matkalla, tuulen ollen E I E á I I E sekä kiihtyen vähittäin jotta teimme purjeet kiinni niin, että kello 8 j.p.p., jolloin sakean sumun takia käänsimme S B kaulalle, oli ainoastaan sisäliivari keulataakipurje, ala märssypurje, iso purje sekä iso laakipurje tykönä, kello 9,45 suunnittiin Understeinin loisto ja Märkket, edellinen L E E ja jälkimmäinen E I E, sumu kuin silloin oli heikompi, kello 10 oli taasen ihan sakeaa, kello 11,45 tarttui laiva STUR PRATTET matalikolle konstaapelin ollessa kannella vahdissa sekä tähystäjänä A. Lilja ja peränpidossa A. W. Pajunen. Laiva tarttui keulasta eli paremmin keulavanttien  kohdalta kääntyen heti ympäri tuulen mukaan. Jiikattiin purjeet, jonka jälestä ilma alkoi olla selvä niin että voitiin antaa hätämerkkiä soihtutulella. Kello 12 yöllä alettiin purkaa kansilastia, koska katsottiin siten parhaiten voitavan pelastaa laiva sekä ruumalasti. Tiistaina 3 p:nä kello 6 e.p.p. oli lasti kannelta loppu, jolloin laiva makasi noin 16 jalkaa perästä ja 12 jalkaa keulasta ollen ruumassa vettä 3 ½ jalkaa. Aljettiin pumppua länsi sekä samana aikana otettiin kaikki raakapurjeet päälle sekä haalattiin raa’at poikki laivaa, vaan se kun ei mitään auttanut ja vesi yhä eneni niin jiikattiin taasen purjeet sekä tehtiin kiini. Päätettiin viedä ankkuri ulos, vaan korkean meren takia ei voitu, syystä että laivan paatit olivat liian pieniä. Koska kaikki omat yritykset olivat turhaa, pantiin hätäliput ylös, signalit N C perämastoon sekä keula- ja isonmastoon muita  lippuja. Vaan kuin ilma oli enempi kamuinen, ei nähty muuta vaan yhden höyrylaivan savu. Kello 9,30 pidettiin yhteinen keskustelu, jossa päätettiin jättää laiva syystä että ilma oli sakeaa ja tuuli yltymään päin, jotta asema laivalla olisi voinut käydä epävarmaksi. Kello 10 jätimme laivan, ollen pienemmässä paatissa päällikkö sekä miehet J. Wahlroos, K. A. Alander ja A. Johansson sekä isommassa paatissa konstaapeli G. Sandelin, A. Lilja, K. E. Liljus, A. W. Pajunen sekä Friberg. Kello 6 j.p.p. saapui ensin mainittu paatti maihin Finbon luotsipaikalla Ahvenanmaalla, vaan toista vastaan lähti Finbon luotsit, koska näytti ettei sen miehet enää voineet soutaa. Väen päästyä maihin lähti päällikkö Ekkeröön, joka oli lähin telefooni- ja postipaikka, ilmoittamaan isännistölle sekä hankkimaan hinaajaa, vaan kuin saavuin vasta kello 12 yöllä en voinut saada  mitään tietoa ennen kuin 4 p:nä kello 6 e.p.p. Samassa tiedustelin hinaaja MARIAA vaan kuulin että turkulainen hinaaja HARALSBY oli lähtenyt onnettomuuspaikalle. Lähdin heti takaisin Finbodaan jonne saavuin vasta kello 12 päivällä, josta heti kuulin että mainittu hinaaja oli ottanut luotsin Finbodasta ja lähtenyt laivan luo. Otin heti 5 miestä mukaani ja lähdin yhden luotsin kera ulos laivalle, jonne saavuimme vasta kello 5 j.p.p. jolloin HARALSBY jo oli poistunut ottaen mukaansa löysää kalustoa mitä voi meidän saapuessa laivalle oli se jo vettä täynnä. Otimme myös tavaraa mitä voimme, poistuimme laivalta saapuen maihin kello 11 j.p.p. torstaina 5 p:nä lähetin väen kotia, koska en saanut mitään sellaista paattia eikä hinaajaa, että olisin voinut käydä laivassa; illalla kuulin luotseilta kun tulivat reimaria asettamasta, että joku pelastuslaiva oli käynyt laivalla jättäen sinne ison paatin sekä 2 miestä. Perjantaina 6 p:nä kello 9 e.p.p. pääsin lähtemään Maarianhaminaan, jonne saavuin kello 6,30 j.p.p. jolloin kuulin että yllämainittu hinaaja oli ruotsalainen Neptun yhtiön pelastuslaiva joka koetti laivaa pois, josta ilmoitin isännistölle. Lauantaina 7 p:nä tein protestin jonka oli määrä saada. Maanantaina 9 p. kello 10 e.p.p. noin kello 9 j.p.p., että yllämainittu pelastuslaiva EOL oli saanut laivan irti ja hinannut sen Grislehaminaan Ruotsiin, josta heti ilmoitin isännistölle. Sunnuntaina 8 p:nä kello 12,30 sain isännistöltä käskyn matkustaa herra Tossavaisen kera Gristehaminaan ja ilmoittaa laivan tila siellä. Maanantaina 9 p:nä kello 8,30 lähdin PAU laivalla Tukholmaan, jonne saavuin kello 3,15 j.p.p. Samassa näimme että laiva olikin hinattu Tukholmaan, kävimme heti laivalla jossa oli 3 Neptun-yhtiön miestä pumppumassa ja vettä ruumassa noin 4 ½ jalkaa. Tiistaina 10 p. kävin laivalla ja koetin sopimusta Neptun yhtiön kanssa. Keskiviikkona 11 p. tein sopimuksen yllämainitun yhtiön kanssa, luvaten pelastuspalkaksi 3,000 kruunua sekä hankin miehet iltapuoleksi pumppumaan sekä vahdin yöksi. 12 p:nä ollut laivalla 3 miehen kanssa pumppumassa. Perjantaina 13 p:nä kello 6 saavuin taasen laivaan yllämainittuin miesten kanssa tehden työtä kello 2 j.p.p. Tultuani maihin sain sukeltajan antaman tiedon jonka johdosta sähkötin isännistölle etten voi jatkaa matkaa eteenpäin, sekä kysyin tuleeko laiva hinattavaksi kotiin vai lossataanko Tukholmassa. Kello 8,30 j.p.p. sain vastauksen että laiva hinataan kotiin. Lauantaina 14 p:nä kello 7 e.p.p. saavuin laivaan käyden laivaväkeen kuuluvan miehen kanssa. Aloimme pumputa, jota kesti koko päivän. Sunnuntaina 15 p. ei ainoastaan pumputtu. Maanantaina 16 p. kello 7 e.p.p. alettiin ottaa tavaroita laivaan, joita Neptun yhtiö oli vienyt maihin: seiliä, köysiä ja palkkia. Kello 9 e.p.p. tein sopimuksen hinaajalaiva NORDEN isännistön kanssa, että yllämainittu hinaaja hinaa laivan Raumalle 600 kruunusta saaden vapaan luotsin Raumalle. Kello 3 j.p.p. sain isännistön lähettämät rahat, jotta sain maksaa Neptun yhtiön että voin saada laivan ”klaariksi” tullista. Kello 6 j.p.p. aloimme nostaa ankkuria ja kello 8 aloimme matkan Raumalle hinaajan hinamalla. Tiistaina 17 p:nä jatkoimme yhä matkaa. Keskiviikkona 18 p:nä kello 6 e.p.p. saavuimme Rauman satamaan, jonne laiva kiinnitettiin köysillä keulasta maihin sekä perästä pantiin S B ankkuri. Kello 9 e.p.p. kävi tulli laivalla, jonka jälkeen allekirjoittanut päällikkö läksi maihin ilmoittamaan laivan tulosta sekä protestista, sekä muista asiaan koskevista syistä.

Me vakuutamme että olemme parhaan kykymme mukaan koettaneet täyttää velvollisuutemme ja että ainoastaan sakea ilma ja tuntematon virta on matkaan saattanut sen vahingon joka on kohdannut laivaa ja sen sisällä olevaa lastia, sekä olemme valmiit valalla totuuden tästä todistamaan.

Raumalla, 20 p:nä toukokuuta 1904

K. E. Nurmi, merikapteeni.

A. W. Pajunen,                      K. R. Alander,

puolimatruusi.                      puolimatruusi.

RL. 9.6.1904.

Harvinaisuutena ansaitsee mainitsemista että satamassamme ei eilen puolen päivän aikaan ollut ainoatakaan muuta alusta paitsi kuunarilaiva INGEBORG, joka on korjauksen alla kallistuslaiturilla. Toiselle matkalleen läksi eilen aamulla kuunari FREJA, lastattuna puutavaralla ja määrättynä Saksaan.

Propsiläjät paisuvat päivä päivältä, nousten piakkoin pilviä tavoittelevien korkuisiksi. Laitasaaren eteläpuolen onkin propsiliike vallannut. Täällä niitä puretaan vaunuista, pinotaan tai uitetaan proomuihin Kompinlahteen, kunnes taasen ongitaan ylös ja lastataan takaisin vaunuihin laivaan vietäväksi.

Kuten sanottu on INGEBORG kallistuslaiturilla, ja kyljelleen kaadettuna lepää se siinä nyt salvumiesten käsissä. Pahempaa vammaa ei alus matalla ole kumminkaan saanut, kuin kölinsä ruhjotuksi, se kun on ollut mätävikainen joka paitsi pohja on paikoin hankaantunut valkoiseksi. Laiva saa nyt uuden kölin ja pohjansa tilkityksi ja puhdistetuksi. Korjaus ei enää tule kestämään kauan ainakin ennen juhannusta pääsee laiva ”pystyyn” ja purjehtimaan väljemmille vesille.

RL. 7.7.1904.

Kuunarilaiva INGEBORG, Rosvall, lähti t.k. 5 p:nä puutavaralastissa Neustadtiin. Alus saapui perille t.k. 17 p:nä.

RL. 9.8.1906.

Merionnettomuus. Toissapäivänä tänne Furusundista saapuneen sähkötiedon mukaan on raumalainen kuunarilaiva INGEBORG, kapt. F. F. Söderlund, matkalla puutavaralastissa Reposaarelta Kieliin kärsinyt haaksirikon Pohjanlahdessa, Svenska Högarne nimisten karien lähistöllä. Laivan päällikön tiedonannon mukaan laiva on revennyt ja miehistö sen jättänyt. Eilen saapui Tukholmasta toinen sähkösanoma, joka kertoi, että laiva oli hinattu Sandhamniin. Isännistön etuja valvomaan sekä laivasta huolehtimaan matkustaa Tukholmaan tänään kapt. Johan Tork höyrylaivalla CARL VON LINNE. Laivan omistaa eräs täkäläinen yhtiö ja on sen kantavuus 328 rek.tonnia. Laiva, lasti ja rahti olivat vakuuttamattomat.

RL. 11.8.1906.

INGEBORGIN haaksirikko.

Kuunarilaiva INGEBORGIN kapteeni F. F. Söderlund, joka aikoinaan tulee tapahtumista antamaan meriselityksen, on tänne Tukholmasta t.k. 8 p:nä yksityisessä kirjeessä kirjoittanut seuraavaa:

Pääsimme tänä aamuna tänne Tukholmaan Svenska Högarein tienoilta ja INGEBORG pääsi myös tänne tänä aamuna Santahaminan kautta. Me jouduimme Pohjanlahdessa kovaan koillismyrskyyn Skälfär’in luona ja myrsky toi meidät aina Söderarm’iin saakka; suunnitimme Söderarmin loiston klo 12 yöllä L P L ½ L 7 á 8 penikulman matkalla, jolloin ei vielä mitään erityistä huomattu, kuitenkaan ei laiva ollut länssi, vaikka sitä parastaikaa pumputtiin. Sitä seikkaa ei kuitenkaan pidetty vaarallisena, vaan toivottiin saatavan länssi. Tuuli oli silläkin hetkellä N O ja N N O märsytuuli. Märssypurjeet, liivari ja keulataakipurje olivat levitettynä, mutta klo ½ 3 aamulla huomattiin laivan vajoavan, jonka tähden pumppua peilattiin, kuitenkaan saamatta selkoa veden paljoudesta laivan ruumassa. Aiottiin levittää vokka, mutta kun se sitä varten  aukaistiin, tuli raju meri keulasta sisään ja löi tyyrpuurin vokkavantin poikki ja särki leestangon, preekongin ja pylväät. Silloin täyttyi laivan ruuma vedellä, niin että laiva tuli uimaan lastinsa varassa. Koetettiin heittää kansilastia mereen, mutta sekin oli mahdotonta, kun lastina oli pientä lautaa. Koetettiin ohjata laivaa pitkin rantaa, mutta ei voitu, koska se ei enää totellut ruoria, vaan makasi poikittain meressä, ottaen merta ylitseen, ja meri vei keulasta ja perästä kansilastin, eikä kukaan uskaltanut enää olla ruorissa. Keulasta ja perästä menivät vantit ja partuunat poikki ja myös krystanko. Isovantit ovat eheät ja keskellä laivaa on preekonki eheä. Kajuutasta ei ole jäljellä muuta kuin katto ja pylväät. Meri vei kaikki mitä kajuutan sisällä oli: laivan kirjat, päiväkirjan, ruokavarat, minun ja konstaapelin vaatteet niin ettei meillä ollut muuta kuin päällämme olevat vaatteet. Tämä kaikki tapahtui maanantai-aamuna klo 3 ja silloin nostimme hätälipun ylös. Klo 1 samana päivänä tuli Svenska Högarin luotsit pelastamaan meitä. Kymmenen tunnin vaiheilla pidättäydyimme isoissa vanteissa sekä isäkahvelin päällä. Höyrylaivoja kulki paljon ohi, mutta yksikään ei tullut meitä pelastamaan. Vasta kun laiva oli ajautunut lähemmäksi rantaa, tuli eräs norjalainen höyrylaiva ja kovalla työllä pääsi liki ja otti laivan hinatakseen Santahaminaan. Sieltä otti sen Neptun yhtiön höyrylaiva ja hinasi Tukholmaan.

L-S. 9.8.1906.                     

Haaksirikko. Haaksirikon on kärsinyt kuunari INGEBORG, joka viime sunnuntaina lähti Reposaarelta puutavaralastissa Kieliin. Sandhamnin lähellä Ruotsin rannikolla.

Laiva on saanut vuodon ja luullaan sen käyneen karilla. Miehistö pelastettiin Furusundiin Ruotsissa ja laiva on nyttemmin hinattu Tukholmaan. Sen kapteenina on F. F. Söderlund. Laiva on vakuuttamaton. Sen omistajat pitivät eilen täällä kokouksen ja sen tuloksena kuuluu kapteeni J. Tork tänään lähtevän Tukholmaan.

U.A. tietää haaksirikosta seuraavaa.

Tukholmasta saapuneen sähkösanoman mukaan on suomalainen laiva INGEBORG maanantaina pohjoismyrskyn jälkeen tavattu Svenska Högarne -nimistä saariryhmää vailla miehistöä ja ajelehtivana puulastinsa varassa. Laiva hinattiin Sandhamniin.

L-S. 14.8.1906.                     

Miehistö kotona. Sunnuntaina (12.8.) saapui tänne Carl von Linnean mukana Ahvenanmaan saaristossa haaksirikkoutuneen INGEBORGIN miehistö. INGEBORGIN haaksirikosta kertoo Tukholmassa ilmestyvä Sosial Demokraten mm. seuraavaa:

Kuunari lähti tk. 4 p:nä Reposaarelta Kieliin puutavaralastissa. Miehistöön kuului 8 miestä ja kapteeni, kaikki kotoisin Raumalta Suomesta.

Sunnuntaina alkoi sitten vahva myrsky, mutta alus suoriutui hyvin päivällisen seutuihin saakka. Silloin repäisi myrsky kaikki purjeet rikki ja laineet heittelivät tuntuvasti alusta. Kello 3 seuduissa päivällä katkaisivat muutamat suuret aallot etumaston ja vantit katkesivat. Sivulaudat ja lautakäytävät pyyhkäisi vesi pois. Vähän myöhemmin katkesivat lautatakeet, jotka pitivät kiinni kansilastia. Kävi vaivaloiseksi ohjata alusta, jonka yli jokainen aalto löi. Niin kului ilta ja yö puoleen. Kello 3 ajoissa maanantaiaamuna purkautui osa kansilastista mereen ja alus kallistui, kun lasti jäi jäljelle toiselle puolelle, ruveten täyttymään vedellä.

Oli jo kokonaan mahdotonta ohjata alusta, joka kellui vaan lastinsa varassa. Etteivät tulisi pyyhkäistyksi mereen turvautui miehistö kapteeneineen suurmastoon ja kryssausmastoon. Pian katkesi kuitenkin jälkimmäinen ja kaikkien oli käytävä kiinni suurpuomiin ja kahvelipuomiin.

Taistelu, joka nyt seurasi hengen säilyttämiseksi, oli hurja. Alus ajelehti ohjaamattomana. Suuret aallot löivät toistensa jälkeen hädänalaisten yli, jotta joka hetki odottivat aluksen kaatuvan. Toinen laivavene oli rikkoutunut, eikä toisen vesillelaskemista voinut ajatella, niin suuret olivat aallot. Tällaisessa tilassa sai miehistö olla maanantain iltapäivään kello 1. Silloin huomasivat luotsit Svenska Gögarna-saarilla haaksirikkoisen. Suurten ponnistusten jälkeen onnistui luotsien pelastaa hädänalainen miehistö joka kymmenen tuntia oli saanut taistella elämästä ja kuolemasta.

Kun he olivat jonkun aikaa saaneet levätä Svenska Högarna-saarella, vietiin heidät Furusundiin, mistä he keskiviikkona Norrtälje laivassa pääsivät Tukholmaan. He olivat menettäneet kaikki vaatteensa ja tarpeensa, muuta ei heille jäänyt kuin mitä oli päällään. Aluksen  kapteeni Söderlund otaksuu laivan jäävän hylyksi.