John 1874

Rauman alusrekisteri:

Rakennettu tasasaumaan hongasta puupanttureille, tasaperäinen, yksi kansi, kaksi mastoa.
Rakennusmestari G. F. Sandell.
Omistaja: Tork Johan, Laine Frans, Enlund Johan, Cederman Emil, Fröberg Anders.
Rekisteröity ennen Turussa numerolla 99.
Haaksirikkoutunut 28.5.1907.

Niilo Nieminen

Priki JOHNIN haaksirikko

Kaksi raumalaisalusta, jotka vuoden 1907 aikana kokonaan menetettiin, olivat priki JOHN ja kuunari FREIJA.

Priki JOHN oli lähtenyt merikapteeni Fredrik Konstantin Wallin johdolla Pyhämaan luodolta ja joutunut Pihluksen kärjen ulkopuolella Byrkmanin matalikolle. Samalle karille oli edellisenä päivänä ajanut pyhämaalaisten omistama sekä rahtaama parkkilaiva GUSTAF ADOLF, mutta tämä oli saatu irrotettua heittämällä osa lastista mereen. Parkki pystyi edelleen jatkamaan purjehdustaan. Sensijaan priki JOHN kärsi pahempia vaurioita. Aluksi luultiin vain peräsimen rikkoutuneen, mutta asian todellinen laita selvisi seuraavana yönä, jolloin alus kaatui. Sitä oli yritetty irroittaa karilta heittämällä kansilastia mereen, mutta se ei ollut auttanut. Lastia purettaessa oli laivan päällikkö jonkin verran loukkaantunut, mutta pystyi edelleen johtamaan laivaansa. Priki JOHN oli edellisenä  iltana pyytänyt hätämerkein apua, mutta sitä ei oltu voitu toimittaa kovan merenkäynnin takia. Kun oli lopullisesti käynyt selville, että laiva jäisi hylyksi, oli rakennusmestari K. Hattula ostanut sen maksaen siitä 1 000 markkaa. Vain irroitettavissa olevia yksityisiä osia voitiin saada talteen. Haaksirikkoutunut hylky makasi karilla lähes kahden kuukauden ajan, kunnes rakennusmestari K. Hattula myi sen eräälle pyhämaalaiselle yksityiselle henkilölle 50 markasta.

Priki JOHNIN haaksirikon meriselitys

Priki JOHNIN haaksirikon tapahtumien meriselityksen jätti laivan päällikkö, merikapteeni F. K. Wall Rauman raastuvanoikeudelle kesäkuun 3 päivänä v. 1907. Jäljennämme asiakirjan sellaisenaan osoitukseksi senaikaisesta merisanastosta ja yleensä silloisesta kielenkäytöstä:

Lähdettyämme 7 päivänä toukokuuta (v. 1907) hyvin varustetulla merikelpoisella laivalla Rauman satamasta Pyhämaahan, johon samana päivänä saavuimme lastaamaan kaupp. Kustaa Hattulan omistamia parruja ja lehtereitä vietäväksi Kieliin.

Laiva saatiin täyteen lastiin vasta edellämainitun kuun 24 päivänä illalla klo 7, syystä kun lastauksen aikana saimme odottaa lastia. Seuraavan päivän illalla saimme laivan täydellisesti merikuntoon, mutta oli vastatuuli LP, ettei päästy samana iltana lähtemään. 26 p:nä klo 6 e.p.p. tuulen ollessa hiljainen, vaihteleva IE, pantiin luotsilippu ylös, syystä jos tulisi joku kalastajista, joka saisi luotsata ulos mereen, kun vakinaisen paikkakunnan luotsin tiesin jo edellisenä iltana menneen Rohdaisiin. Kohdakkoin tulikin kaksi kalastajaa läheisistä torpista, jotka sanoivat tietävänsä kulkuväylän muualla kuin Merikarin salmessa, jota he eivät sanoneet varmasti tietävänsä, jonka takia he rupesivat luodaamaan sanotussa salmessa, josta he saivat vettä 18 jalkaa. Sen jälkeen vietiin värppi sisemmällä olevaan laivaan kiinni ja haalattiin perä ylös. Sinä aikana meri kaljaasi ELÄKÖÖN, jota vakinainen luotsi ohjasi, ohitse, jolloin meillä oli tilaisuus ottaa tarkkaan vaaria kuinka hän johti edellämainitussa salmessa, joka on kovin kaita. Saatuamme laivan keulan päin Merikarin salmea, niin levitettiin purjeita ja hiivattiin ankkuri ylös sekä losattiin perästä värppi, jonka jäljestä aljettiin purjehtia luotsien Erikssonin ja Laivon johdolla ulos merelle. Haalattiin värppi sisälle ja levitettiin purjeita, joten oli jo kaikki purjeet, paitsi molemmat prammit, kun tuli luuvata Byrkmanin salmessa. Mutta päästyämme salmeen nakkasi tuuli itään ja IP:hen lyöden purjeet pakkiin ja pysäyttäen vauhdin. Ajateltiin päästää laiva sisäpuolelle salmea, mutta kun laiva KUSTAA ADOLF oli juuri salmen ahtaimmassa paikassa, niin nähtiin se turhaksi ja pudotettiin ankkuri ja vietiin värppiankkuri keulasta toista varppimittaa ulos ja alettiin hiivata värpin avulla siten päästäksemme tuulen päälle ja voidaksemme jatkaa matkaa tai saadaksemme avarampi ankkuripaikka. Mutta kun tuuli yhtäkkiä heitti Pohjoiseen ja LP:hen sekä samalla alkoi yltyä, niin täytyi lopettaa hiivaus, syystä että tuuli olisi painanut laivan Byrkmannista itään olevalle kalliolle. Kun ei muuta neuvoa ollut niin pudotettiin myös Spr ankkuri. Pistettiin molemmin puolin kettinkiä niin paljon kun oli varaa, joten Ppr puolella oli 18 ja Spr puolelle 9 syltää kettinkiä. Hiivattiin myös värppi piukalle ja pantiin kiinni. Sitten luodattiin vesi, jota oli keulassa 24 ja perässä 22 sekä noin 10 syltää vielä 19 jlk. perästä. Kun nyt LP tuuli puhalsi vähän väliä rajummin ja taas antoi vähän perään, ei voitu tehdä mitään. Pari tuntia ankkuroimisesta menivät luotsit klo 2 j.p.p. maalle, jolloin oli puhe, että he taas kohta tulevat, jos tuuli hiljentyy niin paljon, että se voi ruveta värppäämään johonkin avarampaan paikkaan. Mutta kun tuuli rupesi yltymään, niin eivät luotsit tulleet. Illalla asetettiin vartija kannelle ja pumputtiin länsi tuuli pumpulla. 27 päivän vastaisen aamuyön oli tuuli jo hyvin rajua ja yltyi yltymistään, puhaltaen edelläpuolenpäivän jo oikein myrskyn tavalla. Tehtiin kaikki mitä voitiin. Prinki pantiin Ppr ja taljat Spr kettingin päälle. Laiva piti hyvin paikkansa klo 1:een j.p.p. asti, jolloin havaittiin, että se rupesi yhtäkkiä trakamaan niin, ettei ehditty mitään tehdä, ennenkuin perä tarttui matalaan ja rupesi hakkaamaan pohjaa, lyöden ensin ruorin pois paikaltaan, alkoi rikkomaan ruorirumpua. Samalla nostettiin hätämerkkisignaali NC ylös ja ruvettiin vetämään lastia keulaan sekä nostamaan ruoria ylös. Klo 2,30 j.p.p. tuli paikkakunnan luotsi Wilen ja eiliset luotsit Eriksson ja Laivo laivaan. Vähän jälkeen tuli KUSTAA ADOLFIN päällikkö Jalonen neljän miehen kera laivan sivulle sanoen, ettei voida tehdä mitään nyt, ennenkuin tuuli heikkenee. Käskin hänen telefoonilla ilmoittamaan asiasta pääisännälle Nordlundille Raumalla, että hän toimittaisi hinaajan, jos se voisi vetää laivan sisäpuolelle Byrkmanin. Laiva löi aina vähän väliä pohjaa, kunnes illan edellä, tuulen vähän annettua myöten, saimme värpillä erotetuksi laivan sen verran sivulle päin, että se tuli sulaan. Laivan ruori oli silloin pois paikaltaan ja ruorirumpu rikki, mutta mitään vuotoa ei laiva vielä silloin ollut saanut.

Klo 9 j.p.p. kun nähtiin, että Spr kettinki oli vallan löysällään, ruvettiin hiivaamaan saman puolen kettinkiä, joka tuli ilman ankkuria ylös. Kettingin sokkeli, joka luultavasti oli ollut pahassa väänteessä, oli mennyt rööringistä poikki. Saatiin tuoduksi isonlainen värppiankkuri ja värppi KUSTAA ADOLFISTA, mutta ei voitu kovan merenkäynnin takia saada sitä samalla ylös. Klo 11 j.p.p. asetettiin merivahti kannelle ja oltiin kaikki varoillaan. Seuraavana 28 päivänä klo 2 j.p.p. katkesi ulkona oleva värppi, jolloin kovalla yrityksellä saatiin lainattu värppiankkuri ulos ja hiivattiin värppi piukalle. Klo 4 e.p.p. otettiin hätämerkkisignaali alas ja pantiin hinaajan pyyntösignaali ylös. Vähää ennen klo 6 löi laiva muutaman kerran hirveästi pohjaa. Mutta kun tiukennettiin kettinkiä se kohta erkani. Samaan aikaan lähdettiin hakemaan KUSTAA ADOLFISTA vielä toista värppiankkuria, joka saatiin, mutta sitä emme voineet enää viedä ulos. Vähän ennen klo 10 yltyi tuuli hirmumyrskyksi, niin etteivät ankkurit enää voineet kestää vaan seurauksena oli, että laiva joutui Byrkmanin karille ja rupesi ankarasti lyömään pohjaa ja heittämään perää ylös karille. Samalla näin kruununlaivan tulevan Lyökistä päin ja johtavan suuntansa Raumalle päin, jolloin muutettiin edellämainitut signaalit hätäsignaaleiksi, mutta mahdottomaksi kai kruununlaiva näki pelastuksen, koska piti suuntansa. Peilattiin pumppu, joka näytti 36 tuumaa vettä, vaikka noin 5 min. sitten oli länsituulipumpulla 26 tuumaa. Silloin nähtiin, että laiva sai kovan vuodon ja että olo laivassa kävi vaaralliseksi, jonka vuoksi poistuttiin laivasta ja mentiin luotsien veneellä kaikki maihin, jonne töin tuskin pääsimme, varsinkin minä, joka sitä ennen 27 päivänä loukkasin pahasti jalkani. Asetuimme ensin viereiseen kariin katsomaan kuinka laivan käy, mutta kun mitään ei ollut tehtävissä, mentiin Sammalluodon torppaan, jossa on pidetty laivaa silmällä. Tuulta jatkui vielä myrskyn tavalla koko sen päivän ja seuraavankin, jolloin saatiin Raumalle tieto, että laiva on hylkynä. Laivaan emme päässeet ennen 30 päivää, jona päivänä sieltä tuotiin kaikki ruokatavarat ja laivan tarvekaluja, joitten kuljetusta on jatkettu seuraavina päivinä. Sanottuna 30 päivänä oli laiva vettä täynnä ja kallellaan reilinkejä myöten Ppr puolelle. Useammissa paikoissa oli se ruhjoutunut, mutta topit olivat pystyssä ja kaikki lasti sisällä. Samana päivänä ilmoitin protestin Raumalla.

Edellinen on tosikertomus tapahtumista ja olen minä sekä laivan väki valmiit valallamme vahvistamaan tämän meriselityksen.

Raumalla 3 p:nä kesäkuuta 1907.

Fredrik Konstantin Wall

Yllämainitun laivan päällikkö.

Tyyppi Priki
Telakka Vestanfjärd
Vuosi /
Bruttovetoisuus 377.99
Nettovetoisuus364.21
Pituus 36.47
Leveys 9.59
Rekisterinumero
Rakennettu: 27.05.2021
Poistettu 27.05.2021

Lehtiartikkelit

L-S. 30.5.1907.

Haaksirikkoja. Sunnuntaiaamuna lähti Pyhämaasta erään pyhämaalaisen yhtiön omistama parkki GUSTAF ADOLF, kapteeni K. Jalonen, matkalle täydessä lastissa, mutta ajoi heti Pyhämaan Luodon lähellä Pihlusten kärjen ulkopuolella karille. Päivän kuluessa saatiin se kuitenkin irti karilta purkamalla lastia, joten se oli valmis jatkamaan matkaa. Nyt kuitenkin nousi ankara luoteismyrsky, joka teki matkan jatkamisen mahdottomaksi. Laiva ankkuroi. Mutta kun se paikka, johon se oli ankkuroinut, oli aivan avoin pahimmalle ja merenkäynnille ja meri siinä on täynnä kareja, oltiin eilen paikkakunnalla siinä luulossa, että se on uudelleen matalikolla.

Maanantai-iltana ajautui samassa myrskyssä Pyhämaasta täydessä lastissa lähtenyt priki JOHN, kapteeni F. Wall, samalla seudulla, jossa edellinenkin oli ollut, Byrkman -nimiselle matalikolle. Laivan peräsin oli vahingoittunut, mutta ei maanantai-iltana vielä ollut ilmestynyt pahempaa vuotoa. Lastia purettaessa on kapteeni vahingoittunut. Yöllä vasten eilistä oli laiva kaatunut. JOHNIN omistaa eräs raumalainen yhtiö. Raumalta oli sille pyydetty apua, vaan ei se liene ankaran myrskyn takia sitä saanut.

L-S. 4.6.1907.

JOHNIN HYLKY. Pyhämaan salmessa äskettäin haaksirikkoutuneen priki JOHNIN HYLYN on rakennusmestari K. Hattula ostanut 1,000 markalla. Laiva on aivan tuhoutunut. Vain irroitettavissa olevia yksityisiä osia voidaan käyttää.

L-S 6.6.1907.

MERISELITYS PRIKI JOHNIN HAKSIRIKOSTA.

Lähdettyämme 7 p:nä toukokuuta hyvin varustetulla merikelpoisella laivalla Rauman satamasta Pyhämaahan, johon samana päivänä saavuimme lastaamaan kaupp. Kustaa Hattulan omistamia parruja ja lehtereitä vietäväksi Kieliin.

Laiva saatiin täyteen  lastiin vasta edellä mainitun kuun 24 päivänä illalla klo 7, syystä kun lastauksen aikana saimme odottaa lastia. Seuraavan päivän illalla saimme laivan täydellisesti merikuntoon, mutta oli vastatuuli LP, ettei päästy samana iltana lähtemään. 26 p:nä klo 6 e.p.p. tuulen ollessa hiljainen, vaihteleva IE, pantiin luotsilippu ylös, syystä jos tulisi joku kalastajista, joka osaisi luotsata ulos mereen, kun vakinaisen paikkakunnan luotsin tiesin jo edellisenä iltana menneen Rohdaisiin. Kohdakkoin tulikin kaksi kalastajaa läheisistä torpista, jotka sanoivat tietävänsä kulkuväylän muualla kuin Marikarin salmessa, jota he eivät varmasti sanoneet tietävänsä, jonka takia he rupesivat luodaamaan sanotussa salmessa, josta he saivat vettä 18 jalkaa. Sen jälkeen vietiin värppi sisemmällä olevaan laivaan kiinni ja haalattiin perä ylös. Sinä aikana meni kaljaasi ELÄKÖÖN, jota vakinainen luotsi ohjasi, ohitse, jolloin meillä oli tilaisuus ottaa tarkkaan vaaria kuinka hän johti edellä mainitussa salmessa, joka on kovin kaita. Saatuamme laivan keulan päin Marikarin salmea, niin levitettiin purjeita ja hiivattiin ankkuri ylös sekä losattiin perästä värppi, jonka jälestä alettiin purjehtia luotsien Erikssonin ja Loivan johdolla ulos merelle. Haalattiin värppi sisälle ja levitettiin purjeita, joten oli jo kaikki purjeet, paitsi molemmat prammit, kun tuli luuvata Byrkmanin salmessa. Mutta päästyämme salmeen nakkasi tuuli itään ja IP:hen lyöden purjeet pakkiin ja pysäyttäen vauhdin. Ajateltiin päästää laiva sisäpuolelle salmea, mutta kun laiva KUSTAA ADOLF oli juuri salmen ahtaimmassa paikassa, niin nähtiin se turhaksi ja pudotettiin ankkuri ja vietiin värppiankkuri keulasta toista varppimittaa ulos ja alettiin hiivata varpin avulla siten päästäksemme tuulen päälle ja voidaksemme jatkaa matkaa tai saadaksemme avarampi ankkuripaikka. Mutta kun tuuli yhtäkkiä heitti Pohjoiseen ja LP:hen sekä samalla alkoi yltyä, niin täytyi lopettaa hiivaus, syystä että tuuli olisi painanut laivan Byrkmannista itään olevalle kalliolle. Kun ei muuta neuvoa ollut, niin pudotettiin myös Spr ankkuri. Pistettiin molemmin puolin kettinkiä niin paljon kun oli varaa joten Ppr puolella oli 18 ja Spr puolella 9 syltää kettinkiä. Hiivattiin myös värppi piukalle ja pantiin kiinni. Sitten luodattiin vesi, jota oli keulassa 24 ja perässä 22 sekä noin 10 syltää vielä 19 jlk. perästä. Kun nyt LP tuuli puhalsi vähän väliä rajummin ja taas antoi vähän perään, ei voitu tehdä mitään. Pari tuntia ankkuroimisesta menivät luotsit klo 2 j.p.p. maalle, jolloin oli puhe, että he taas kohta tulevat, jos tuuli hiljentyy niin paljon, että se voi ruveta värppäämään johonkin avarampaan paikkaan. Mutta kun tuuli rupesi yltymään, niin eivät luotsit tulleet. Illalla asetettiin vartija kannelle ja pumputtiin länsituuli pumpulla. 27 päivän vastaisen aamuyön oli tuuli jo hyvin rajua ja yltyi yltymistään, puhaltaen edellä puolenpäivän jo oikein myrkyn tavalla. Tehtiin kaikki mitä voitiin. Prinki pantiin Ppr ja taljat Spr kettingin päälle. Laiva piti hyvin paikkansa klo 1:een j.p.p. asti, jolloin havaittiin, että se rupesi yhtäkkiä trakamaan niin, ettei ehditty mitään tehdä, ennen kuin perä tarttui matalaan ja rupesi hakkaamaan pohjaa, lyöden ensin ruorin pois paikaltaan, alkoi rikkomaan ruorirumpua. Samalla nostettiin hätämerkkisignaali NC ylös ja ryvettiin vetämään kansilastia keulaan sekä nostamaan ruoria ylös. Klo 2,30 j.p.p. tuli paikkakunnan luotsi Wilen ja eiliset luotsit Eriksson ja Laivo laivaan. Vähän jälkeen tuli KUSTAA ADOLFIN päällikkö Jalonen neljän miehen kera laivan sivulle sanoen, ettei voida tehdä mitään nyt, ennen kuin tuuli heikkenee. Käskin hänen telefoonilla ilmoittamaan asiasta pääisännälle Nordlundille Raumalla, että hän toimittaisi hinaajan, jos se voisi vetää laivan sisäpuolelle Byrkmanin. Laiva löi aina vähän väliä pohjaa, kunnes illan edellä, tuulen vähän annettua myöten, saimme varpilla erotetuksi laivan sen verran sivulle päin, että se tuli sulaan. Laivan ruori oli silloin pois paikaltaan ja ruorirumpu rikki, mutta mitään vuotoa ei laiva vielä silloin ollut saanut.

Klo 9 j.p.p. kun nähtiin, että Spr kettinki oli vallan löysällään, ruvettiin hiivaamaan saman puolen kettinkiä, joka tuli ilman ankkuria ylös. Kettingin sokkeli, joka luultavasti oli ollut pahassa väänteessä, oli mennyt rööringistä poikki. Saatiin tuoduksi isonlainen värppiankkuri ja värppi KUSTAA ADOLFISTA, mutta ei voitu kovan merenkäynnin takia saada sitä samalla ylös. Klo 11 j.p.p. asetettiin  merivahti kannelle ja oltiin kaikki varoillaan. Seuraavana 28 p:nä klo 2 e.p.p. katkesi ulkona oleva värppi, jolloin kovalla yrityksellä saatiin lainattu värppiankkuri ulos ja hiivattiin värppi piukalle. Klo 4 e.p.p. otettiin hätämerkkisignaali alas ja pantiin hinaajan pyyntösignaali ylös. Vähää ennen klo 6 löi laiva muutaman kerran hirveästi pohjaa. Mutta kun tiukennettiin kettinkiä, se kohta erkani. Samaan aikaan lähdettiin hakemaan KUSTAA ADOLFISTA vielä toista värppiankkuria, joka saatiin, mutta sitä emme voineet enää viedä ulos. Vähän ennen klo 10 yltyi tuuli hirmumyrskyksi, niin etteivät ankkurit enää voineet kestää vaan seurauksena oli, että laiva joutui Byrkmannin karille ja rupesi ankarasti lyömään pohjaa ja heittämään perää ylös karille. Samalla näin kruununlaivan tulevan Lyökistä päin ja johtavan suuntansa Raumalle päin, jolloin muutettiin edellä mainitut signaalit hätäsignaaleiksi, mutta mahdottomaksi kai kruununlaiva näki pelastuksen, koska piti suuntansa. Peilattiin pumppu, joka näytti 36 tuumaa vettä, vaikka noin 5 min. sitten oli länsituulipumpulla 26 tuumaa. Silloin nähtiin, että laiva sai kovan vuodon ja että olo laivassa kävi vaaralliseksi, jonka vuoksi poistuttiin laivasta ja mentiin omalla luotsien veneellä kaikki maalle, jonne töin tuskin pääsimme, varsinkin minä, joka sitä ennen 27 p:nä loukkasin pahasti jalkani. Asetuimme ensin viereiseen kariin katsomaan kuinka laivan käy, mutta kun  mitään ei ollut tehtävissä, mentiin Sammalluodon torppaan, jossa on pidetty laivaa silmällä. Tuulta jatkui vielä myrskyn tavalla koko sen päivän ja seuraavankin, jolloin saatiin Raumalle tieto, että laiva on hylkynä. Laivaan emme päässeet ennen 30 päivää, jona päivänä sieltä tuotiin kaikki ruokatavarat ja laivan tarvekaluja, joitten kuljetusta on jatkettu seuraavina päivinä. Sanottuna 30 p:nä oli laiva vettä täynnä ja kallellaan reelinkejä myöten Ppr puolelle. Useammissa paikoissa oli se ruhjoutunut, mutta topit olivat pystyssä ja kaikki lasti sisällä. Samana päivänä ilmoitin protestin Raumalla.

Edellinen on tosikertomus tapahtumista ja olen minä sekä laivan väki valmiit valallamme vahvistamaan tämän meriselityksen.

Raumalla 3 p:nä kesäkuuta 1907.

K. F. Wall,

Yllämainitun laivan päällikkö.

L-S. 16.7.1907.

Laivahylyn kauppa.. Pyhämaan Sammalluodon lähelle keväällä haaksirikkoutuneen priki JOHNIN hylyn on toiminimi K. Hattula & Kumpp. myynyt eräälle pyhämaalaiselle 50 markasta. Mainittu toiminimi lastin omistajana joutui siitä maksamaan 1,000 markkaa laivan entiselle omistajalle, koska nämä eivät sallineet hylkyyn asettaa aukkoa, josta lasti olisi pelastettu, koska oikea lastausportti oli joutunut veden alle. Näin oli toiminimi pakotettu ostamaan koko hylyn. Ennen nyt tapahtunutta myyntiä korjasi se hylystä muutamia vähäpätöisiä osia.