Lainetar 1868

Rauman alusrekisteri:

Rakennettu tasasaumaan hongasta puupanttureille, tasaperäinen, yksi kansi, kolme mastoa.
Omistaja: Söderlund Vilhelm.
Alus tuhoutunut syksyllä 1903.

Niilo Nieminen:

Parkkilaiva LAINETAR

Parkkilaiva LAINETAR oli lähtenyt vuoden 1901 lokakuun 12 päivänä Aarhusista Raumalle ja joutui Itämerellä kovaan myrskyyn menettäen mm. kaikki purjeensa. Se joutui etsimään hätäsatamaa ja löysikin sen Karlskronasta, missä vauriot korjattiin ja muonavarat täydennettiin. Alus pääsi vasta joulukuun puolella lähtemään Raumaa kohti ja päästyään kotisatamansa ulkopuolelle totesi laivan päällikkö, kauppalaivuri Wilen, että meriviitat myöhäisen ajankohdan vuoksi olivat jo poissa paikoiltaan. Alus ankkuroi Hylkkarien lähettyville ja jäi sinne talvehtimaan.

Toiseen onnettomuuteen parkkilaiva LAINETAR joutui 15 päivänä heinäkuuta v. 1903, jolloin se ajoi yhteen niinikään raumalaisen aluksen, parkkilaiva WIRIÄN kanssa. LAINETAR oli matkalla parrulastissa Haminasta Lyypekkiin. Yhteentörmäyksessä se menetti etumastonsa ja keulaosa kärsi tuntuvia vaurioita. Laiva korjattiin väliaikaisesti Porkkalassa.

Parkkilaiva LAINETAR joutui jälleen onnettomuuteen v. 1909, jolloin se ajoi yhteen ruotsalaisen kuunari FRAMÅTIN kanssa Ruotsin vesillä. LAINETTAREN päällikön meriselitys käsiteltiin Sönderburgin raastuvanoikeudessa, missä kummankin laivan päälliköt syyttivät toisiaan onnettomuuden aiheuttamisesta. Parkkilaiva LAINETTAREN raumalaisen isännistön vaatimuksesta asetettiin kuunarilaiva FRAMÅT takavarikkoon siksi, kunnes asia ratkaistaisiin oikeudessa. Asian käsittely siirrettiin tapahtuvaksi Tukholmassa, koska onnettomuus oli tapahtunut Tukholman edustalla. Juttua käsiteltiin v. 1911, mutta tarkempia tietoja sen päätöksestä ei ole. Parkkilaiva LAINETAR kuitenkin purjehti edelleen, kunnes I maailmansodan alettua tuli takavarikoiduksi Kielissä. Aluksen miehistö vapautettiin sotavankeudesta v. 1915 ja se pääsi palaamaan kotiin.

Tyyppi Parkki
Telakka Rauma
Vuosi /
Bruttovetoisuus 463,57
Nettovetoisuus408,78
Pituus 41,78
Leveys 9,33
Rekisterinumero
Rakennettu: 27.05.2021
Poistettu 27.05.2021

Lehtiartikkelit

RL. 22.5.1886.

Yhteentörmäys. Täältä kotoisin olevaan LAINETAR–laivaan, jota kuljettaa kapteeni Nyroos, törmäsi tk. 17 p:nä eräs höyrylaiva Kristiansundista sillä seurauksella, että LAINETAR menetti kummatkin märssiraa’at sekä sai muitakin vammoja, vuotoa kuitenkaan saamatta. LAINETAR on saapunut Ystadiin ja höyrylaiva pahoin vahingoittuneena Kööpenhaminaan.

RL. 2.1.1896.

Laivan kauppa. Kunnallisneuvos J. W. Söderlundin omistama parkkilaiva LAINETAR on näinä päivinä tapahtuneen oston kautta joutunut kauppias J. L. Enlundin, perämies J. K. Nordlundin ja hra J. Roosin omaksi. Laivan saivat uudet omistajat heti haltuunsa.

RL. 21.11.1898.

Merivahingosta, johon parkkilaiva LAINETAR, kapt. J. O. Friberg, viime kuun 15 päivänä joutui, olemme saaneet lähempiä tietoja. Kuten sanottu, kaatui alus Jerseyn luona ja saatuaan vammoja rupesi se tavattomasti vuotamaan. Laiva oli heti korjattava. Ruhjoutuneet kohdat korjasi laivan oma miehistö. Jollei laiva olisi ollut niin jykevää tekoa kuin se on, olisi se lastin takia hajonnut. Saman kuun 29 p:nä se oli jo purjehduskunnossa ja lähti merivahingon tähden kotimatkalle 28 p:nä. Laiva saapui täkäläiseen satamaan tk. 8 p:nä. Laiva, jonka omistavat kaupp. J. L. Enlund, kapt. K. Nordlund y.m. tulee talven kuluessa saamaan suuremman korjauksen.

RL. 26.11.1901.

Tukala merimatka. Karlskronasta eilen tänne tulleen sähkösanoman mukaan on täältä kotoisin oleva parkkilaiva LAINETAR, kapt. Johansson, joka jo lokak. 12 päivän seudussa läksi Aarhusista Raumalle, oltuaan kovien myrskyjen käsissä ja menetettyään kaikki purjeensa, ajautui eilen Karlskronaan. Myös laivan ruokavarat olivat lopussa. Laiva oli painolastissa. Kun laiva tulee varustetuksi purjekuntoon ja ruokavaroilla, lähtee se vielä tänä syksynä kotia Raumalle.

RL. 10.12.1901.

Parkkilaiva LAINETAR, joka v.k. 25 p:nä myrskyn pakottamana ja ruokavarojen puutteessa joutui poikkeamaan Karlskronaan, josta olemme ennemmin maininneet, saapui onnellisesti viime lauantaina (9.12.) Hylkkarien reimariasemalle Rauman edustalle. Laivaa oli Karlskronasta ottamaan lähtenyt kapteeni Wilen täältä ja lähdettiin sieltä t.k. 1 p:nä, joten ei laivaa enää loppumatkalla sanottavat vaikeudet kohdanneet, vaikka myrskyn tapaista tuulta saatiin. Jos reimarit olisivat olleet paikoillaan, olisi LAINETAR voinut purjehtia Järviluodolle saakka, mutta kun ne jo ovat otetut lähestyvän talven takia pois, jää laiva talveksi ylempänä mainittuun paikkaan.

RL. 18.7.1903.

Merionnettomuus. Täkäläinen laiva LAINETAR, kapteeni W. Friberg törmäsi yhteen t.k. 15 p:nä Odensholmin läheisyydessä niinikään täkäläisen parkin VIRIÄN kanssa, kapteeni Henriksson. LAINETAR menetti etumaston ja sai koko etukeulansa vammoja täyteen. Se oli matkalla Haminasta Lyypekkiin parrulastilla. Laiva on tullut Porkkalaan. Lasti vahingoittumaton.

VIRIÄ tulee korjattavaksi väliaikaisesti Helsingissä. Mutta miten LAINETTAREN suhteen, joka yhteentörmäyksessä on pahempia vammoja saanut, on meneteltävä, ei ole vielä likemmin päätetty.

RL. 25.7.1903.

Parkkilaiva LAINETAR, joka t.k. 15 p:nä, kuten ennen on kerrottu, törmäsi yhteen parkkilaiva VIRIÄN kanssa Ödensholmin läheisyydessä, saapui viime torstaina Porkkalasta Rauman satamaan hinaajalaiva RIM’in vetämänä. Laivassa, joka asettui ankkuriin Korkeakarin viereen, pidettiin eilen katselmus. Niin kuin myöskin jo ennemmin on mainittu, on laiva yhteentörmäyksessä menettänyt keulamastonsa, joka on katkennut ihan kantta myöten, mutta sitä paitsi se on saanut pahoja ruhjevammoja sekä keula- että peräpuolelleen runsaasti. Laivasta puretaan lasti (parruja), jonka jälkeen vasta voidaan lopullisesti päättää, kannattaako sitä ryhtyä vielä korjaamaan, joka näyttää epätietoiselta, korjaus kun tulisi verrattain kalliiksi.

Molemmat yhteentörmänneet alukset kuuluvat yhdelle raumalaiselle yhtiölle.

RL. 1.8.1903.

Meriselitys parkkilaivojen LAINETTAREN ja VIRIÄN yhteentörmäyksestä.

Tästä merionnettomuudesta, josta jo olemme ennen lyhyesti maininneet, on LAINETTAREN kapteeni, hra B. Friberg v.k. 27 p:nä jättänyt selityksen Rauman raastuvanoikeudelle. Otamme tästä selityksestä ne kohdat, jotka varsinaisesti koskevat vahingontapausta.

Kerrottuaan, että laiva oli Haminan satamasta lastannut kauppias R. Mäkelältä puutavaraa, 26,874,87 kuut. jalk. parruja ja 1,111,77 kuut. jalk. lautoja ja sitten, kaikinpuolin merikelpoisessa kunnossa, heinäk. 11 p:nä lähtenyt sieltä aikomuksessa purjehtia Lyypekkiin, jatkaa kapteeni:

”Saman heinäk. 15 p. vasten yöllä klo noin 12, kun tyyrpuurin vahti tuli kannelle ja konstaapeli minun herätti, tunsin väsymystä, vilustusta, päänkivistystä ja kaikinpuolin huonoa vointia, johon epäilemättä oli syynä pitkällöinen valvomiseni, josta seurasi kahden tunnin nukkumiseni. Kuitenkin nousin ja määräsin konstaapelin sanomaan vahdeilleni, että he purjehduksen perään katsovat ja tulevat ajallaan sanomaan etteivät kenenkään päälle purjehdi. Laiva oli silloin Odensholmin loistosta eronn. L P ¼ L noin 12,´0 päässä, tuuli oli läntinen ja ilma selkeä sekä Barometri näytti 753,5. Kun  nämät kaikki olin huomiooni ottanut istuin kajuutan sohvalle aikomuksella vähän parempaan tajuntaan tultuani hetimiten pukeutua vaatteisiin ja mennä ulos. Samalla tuli konstaapeli kajuuttaan ja ilmoitti sanoneensa salvumies  J. Grönqvistille, että he purjehduksen perään katsovat ja ajallisella ajalla tulevat päällikölle sanomaan ettei mitään vahinkoa tapahdu eikä kenenkään päälle purjehdita ja sanoi salvumies J. Grönqvistin vakuuttaneen että he niin tekevät. Vähän ajan sohvalla nojattuani vaivuin onnettomuudeksi unen horroksiin eikä siis uloslähdöstäni tullut mitään ennen kuin samana yönä klo noin 1,15, jolloin sekä minä että konstaapeli, joka myös oli nukkumaisillaan, kuulimme ulkoa kovaa huutoa ja huomasimme sen olevan toisesta laivasta. Heti juoksimme ulos ja näimme parkkilaiva VIRIÄN, Raumalta, olevan niin lähellä, että yhteentörmäyksen estäminen jo oli myöhäistä. Kuitenkin koetettiin sallata päästämällä mesaanipuomi-kuutit ja kahvelijäärtit auki, mutta kun samalla  nähtiin jo sallaaminen turhaksi, oli aikomus luuvata ja prassata pakkiin, vaan samalla törmäsi laiva, ollen kaikki purjeet levitettyinä ja tehden noin 3,´5 vauhtia, laiva VIRIÄTÄ vastaan, seurauksella, että liivaripuomi katkesi ja keulastäävi ruhjoutui. Heti jiigattiin isopurje, otettiin mesaanitoppi-purje alas ja mesaani sisään sekä pantiin viilareita laivan tyyrpuurin sivulle, joka alkoi ryskiä toisen laivan paapurin sivua vastaan. Sen jälkeen koetettiin, prassaamalla ra’at sen mukaan minkä hyväksi nähtiin, laivaa toisesta laivasta eroamaan. Mutta kun liivaripuomiin ja kokkapuuhun kuuluvat taakit, kettingit ym. olivat toiseen laivaan sekaantuneet, oli siten erottaminen mahdoton, jonka tähden erottaakseen laivan toisen laivan sivusta ryskimästä ja siten pelastaa laiva vuotoa saamasta ja lastineen päivineen hukkaantumasta, täytyi keulasta taakeja ym. vääntämällä ja hakkaamalla irroittaa, josta seurauksena oli, että keulamasto ruhvin katon rajalta katkesi ja katkaisten ison prammitangon sekä ruhjoen ruhvin katolla olevan ison paatin kaatui se rikineen, raakoineen, purjeineen ja juoksevine köysineen tyyrpuurille yli laiva VIRIÄN, ruhjoten tyyrpuurin puolisen laivan keulavantien kohdalta keulaan asti. Klo noin 2 samana yönä, kun merenkäynnin avustamana laiva  VIRIÄSTÄ putosi mainittu kaatunut masto ja yhteen sekaantuneet taakit tulivat selvitetyiksi, saatiin laiva eroamaan.

Mitattiin vesi pumpuissa ja havaittiin ettei vuoto ollut entisestä enentynyt. Aikomus oli myös pelastaa keularunholtit rikineen, purjeineen ja juoksevine köysineen, jotka olivat meressä tyyrpuurin sivulla. Mutta kun laiva merenkäynnissä niitä vastaan lakkaamatta ryski, olisivat ne mikä hetki tahansa voineet laivan kyljen särkeä, josta laiva olisi saanut suuren vuodon ja siis mahdollisesti lastineen ja ihmisineen joutunut häviöön, jonka tähden, pelastaakseen laivan ja ihmiset vaaraan joutumasta, irroitettiin vantit, taakit ja partuunat laivasta ja sysättiin keularunholtit rikineen, purjeineen ja juoksevine köysineen meren uhriksi. Mainittuja runholtteja pois sysätessä ruhjosivat ne hirveästi tyyrpuurin puolisen kyljen ja keulastäävin.

Kuten edellä olevasta näkyy, vahingoittui laiva niin pahasti, että oli sillä, siinä kunnossa ollen, mahdoton matkaa pitkittää, jonka tähden, väestön kanssa neuvoteltua, päätettiin, pelastaakseen laivan, lastin ja ihmiset turvapaikkaan, purjehtia likimpään satamaan, johon laivalla siinä kunnossa ollen saattaa purjehtia. Saadakseen laivan kääntymään myötäiseen tuuleen vietiin 42 jalk. pitkä ja 6 tuum. paksu parru liivaripuomin asemasta, josta ja isosta topista ripustettiin köysillä neljä taakipurjetta, joiden avulla klo noin 4 viime mainitun päivän e.p.p. kääntyi laiva I I P suuntaan, jota silloin alettiin purjehtia. Samalla suunnittiin Russarö loistotorni erann. L p P matka noin 14,´0 sekä pumputtiin länssi.

Sen jälkeen tein kysymyksen  J. Grönqvistille, että miksei he laivaa väistäneet tai tulleet siitä minulle ilmoittamaan, johon hän vastasi, että he kun eivät siinä valkeata nähneet pitivät sen myötämenevänä eikä vastaantulevana”.

Kerrottuaan sitten matkasta Porkkalaan ja miten laiva oli tuotava Rauman  satamaan, johon se saapui hinaaja RIM’in vetämänä t.k. 23 p:nä, päättää laivan päällikkö selityksensä:

Että yllä oleva on todellinen kertomus matkan tapahtumista, ja että onnettomuuteen on ainoastaan syynä se, ettei kannella oleva vahti nähnyt VIRIÄ-laivalla säädettyä tulta ja sen tähden luuli sen purjehtivan samaanne päin niin kauan, kuin sen muuten laivasta voitiin päättää, jolloin yhteentörmäystä, jota, vaaran huomattuamme, kaiken kykymme mukaan koetimme estää, jo oli myöhäistä välttää.”

Paitsi kapteeni Fribergiä, ovat meriselityksen allekirjoittaneet konstaapeli F. J. Udd, puumies J. Grönqvist, matruusi P. H. Silvan, jungmannit J. Elo, P. Teikari ja W. A. Aalto.