Sverre Ex Aalto 1872

Uudessakaupungissa rakennettiin vuosina 1872-1874 Aalto-niminen komposiittiparkki, joka tultiin myöhemmin tuntemaan Sverre-nimisenä aluksena. Komposiittirakenne Aalto-parkin kohdalla tarkoitti sitä, että rautakaarien ympärille tehtiin tammi- ja mäntylaudoitus. Aalto-parkin vetoisuus oli 320 netto- ja 376 bruttorekisteritonnia. Parkki oli pituudeltaan 158 jalkaa, leveydeltään 26 jalkaa ja syvyydeltään ruumassa 13 jalkaa. Rakennusmestarina toimi H. H. Kjäldström ja rakennuttajina olivat kauppiaat E. J. Savón ja F. W. Wahlberg. Aalto ei ollut aivan tavallinen komposiittiparkki, sillä se oli harvinaisen kapearunkoinen; aluksen pituuden suhde leveyteen oli 6:1. Se oli takilaltaan erittäin matala, eikä sillä ollut ajalleen tyypillisiä ylimpiä purjeita. Aalto-parkin mesaanikahveli ei ollut kiinteä kuten lähes kaikissa muissa kotimaisissa aluksissa. Poikkeuksellisesti sen fokka- ja isomaston välissä sijaitsi pieni skanssi, joka yleensä oli fokkamaston ympärillä. Kannella sijaitsi puoliksi laivan sisälle upotettu kajuutta, joka ulottui laivan kylkeen asti jättäen lyhyen kansitilan aluksen peräpäähän ruoria ja ruorimiestä varten. Monet erikoisuudet Aalto-parkin rakenteissa viittaavat aikansa höyryaluksiin. Alukseen asennettiinkin myöhemmin höyryllä käyvä 45:n hevosvoiman kone. Höyrykone oli kuitenkin niin heikko, että se poistettiin aluksesta melko pian käyttöönoton jälkeen.

Raumalle Aalto myytiin vuonna 1892 tai 1893, jolloin sen omistajiksi tulivat Söderlund ja Torkell. Se joutui kahteen onnettomuuteen puulastin kanssa vuosisadan alussa, mutta selvisi niistä vain pienillä vaurioilla. Ensimmäisen maailmansodan aikana Aalto oli saksalaisessa satamassa, jossa se takavarikoitiin sotilaallisiin tarkoituksiin. Muutaman omistajanvaihdon jälkeen Aalto päätyi Kalmariin, jossa sen uudelleenrakentamista alettiin suunnitella. Aalto-parkista on säilynyt kolme suunnitelmaa, joista viimeisin on tehty elokuussa 1919. Vanhasta Aallosta jätettiin lopulta jäljelle vain vanhat rautakaaret. Aluksen vanhoja rakennusmateriaaleja uusiokäytettiin jonkin verran. Monet Aalto-parkin erikoisuudet säilytettiin uudessakin aluksessa, mutta esimerkiksi kajuutta rakennettiin täyteen korkeuteensa ja skanssi suurennettiin fokkamastoon saakka. Aalto-parkin uudelleenrakentamisen on kerrottu tulleen niin kalliiksi, että kaikki laivan omistajat tekivät konkurssin. Sigurd-nimisenä alus myytiin kapteeni Sigurd Gottfrid Anderssonille, joka pian myi sen edelleen Sverrenä Tuna-nimiselle laivanvarustamolle. Tuolloin Sverre vei lähinnä puutavaralasteja Englantiin. Vuosien 1927-1934 välillä Sverre kuului Lundqvistin varustamolle. Parkin vetoisuudeksi tuli uudelleenrakentamisen myötä 403,5 brutto- ja 336,6 nettorekisteritonnia. Mitoiltaan alus oli 47,83 x 8,14 x 3,97 metriä.

Kuva museon kokoelmista (RMM00968).

Sverre purjehti monta vuotta ilman suurempia ongelmia lähinnä tanskalaisiin satamiin. Onnistuneita matkoja Sverre teki myös esimerkiksi kesäkuussa 1929 Lontooseen, syyskuussa 1930 Lyypekkiin ja kesäkuussa 1931 Hulliin. Vuonna 1934 Sverre oli onnettomuuksien jälkeen korjattavana Maarianhaminassa kahteen kertaan ja vuonna 1935 Arthur Lundqvist pani aluksen myyntiin. Aluksen osti maarianhaminalainen Anselm Sundman. Jo seuraavana vuonna hän kuitenkin myi Sverren raumalaiselle Jalmari Penttilälle. Ennen vuotta 1940 Sverren kapteeneina toimivat Haltamo, E. Toivonen ja E. Petrell. Viimeisen kerran Sverre kulki Pohjanmerellä viedessään lastia Mäntyluodosta ja Raumalta Hulliin. Sverre teki kuitenkin paljon onnistuneita ja nopeita purjehduksia Itämeren piirissä, kunnes Suomen olojen muututtua epävarmoiksi se jäi Tanskaan.

Koko vuoden 1940 Sverre oli toimettomana satamassa, mutta seuraavana vuonna kapteeni T. Kokkala purjehti sen Raumalle. Sverre jatkoi levottomista oloista huolimatta purjehduksia ja oli esimerkiksi ensimmäinen alus, joka otti lastin jatkosodan alussa Viipurista. Viedessään rautaromua Odensesta Gävleen marraskuussa 1941 Sverre joutui voimakkaaseen myrskyyn pohjoisella Itämerellä ja jouduttuaan pohjakosketukseen sen kohtalo oli sinetöity. Lågskärin majakan pohjoispuolella Sverre upposi 60:n metrin syvyyteen. Lågskäriltä tullut moottorivene pelasti miehistön juuri ennen aluksen uppoamista. Kapteeni T. Kokkala muistelee Sverren olleen hyvä ja helposti purjehdittava alus, joka pystyi kulkemaan 12 solmua ja enemmänkin hyvällä tuulella. Sverreä kutsuttiin sen viimeisinä vuosina maailman pienimmäksi parkiksi, eikä suotta, olihan se rungoltaan ollut koko ikänsä huomiota herättävän solakka.

Tyyppi 3-mastoparkki
Telakka Uusikaupunki
Vuosi /
Bruttovetoisuus 403
Nettovetoisuus289,04
Pituus 46,02
Leveys 0
Rekisterinumero
Rakennettu: 27.05.2021
Poistettu

Lehtiartikkelit

L-S 24.10.1937

Laitsaaren satama tarjosi toissailtana ja eilen harvinaisen näyn: laiturissa oli purkamassa yhtaikaa neljä purjelaivaa. Siinä seisoivat raumalaiset SVERRE, HELENA ja HELMI sekä ruotsalainen GÄTHE JÖRGENSEN.

Kävimme tapaamassa viime keväänä Raumalle ostettua SVERREÄ, joka on laivana mielenkiintoinen, vielä enemmän sen vuoksi, että se viime keväänä miehitettiin, niin kuin lehdessämme aikoinaan kerrottiin, miltei kokonaan koulunkäyneillä laivapäälliköillä. Sen lähtiessä viime keväänä Raumalta oli siinä nimittäin kapteeni ja 8 perämiestä. Näistä on nyt 3 ryhtynyt jatkamaan koulunkäyntiään, niin että jäljellä on kapteeni ja 5 perämiestä, kaikki koulukumppaneita viime talvelta.

Vielä erikoisempi on laivan historia. Se on rakennettu Uudessakaupungissa 1871 ja oli sen nimi silloin AALTO. Laivaan oli sijoitettu silloin höyryllä käyvä kone, jonkalainen purjelaivoissa on varsin harvinainen. Laiva meni Uudestakaupungista Kemiin lastaamaan ja kulutti tällä välillä suunnilleen lastinsa halkoja. Kun laivaan oli alun alkaen pantu myöskin mastot, heitettiin laivasta Kemissä pois koko halkojen surmaksi osoittautunut höyrykone, jolloin laiva jäi parkiksi. Sen jälkeen on laiva 66 vuoden aikana muuttanut monesti kotipaikkaansa. uuskaupunkilaiset omistajat myivät sen Raumalle, ja raumalaisena se purjehti niihin aikoihin, joilta ovat Nortamon kertomukset Rauman purjelaivakulttuurista. Taannoin kuolleen merikapteenin Johan Söderlundin komennossa ollessaan se kerran kaatuikin Itämerellä, mutta nousi itse pystyyn eikä ainoatakaan miestä hukkunut. Raumalaiset myivät AALLON Ouluun. Sieltä se siirtyi Ruotsiin, missä se v. 1920 rakennettiin uudestaan. Vanhasta AALLOSTA jätettiin paikalleen vain laivan rautapantturit. Uudelleen rakentaminen maksoi silloin n. 5 ja puoli miljoonaa Suomen markkaa ja tulos oli se, että kaikki laivan omistajat tekivät konkurssin. SIGURD-nimisenä se myytiin ahvenanmaalaisille, jotka sen puolestaan myivät viime keväänä SVERRENÄ.