Sylfid 1884

Sylfid (ex. County of Clare)

Aluksen oli tilannut liverpoolilainen varustamo R.J.Swyny & Co. ja se laskettiin vesille Oswald, Mordaunt & Companyn telakalta syyskuussa 1884. Aluksen ensimmäiseksi päälliköksi nimitettiin merikapteeni James McNeill ja sen ensimmäinen lasti oli hiiltä Cardiffista Kalkuttaan Intiaan. Lloydsin edustajat tarkastivat lasti 8.11. ja ensimmäinen vakuutuskirja päivättiin 14.11.1884.

Alus myytiin Raumalle vuonna 1899 ja uudeksi omistajaksi tuli Laivanvarustus Osakeyhtiö Rauma. Kaupat tehtiin18.5. 1899 ja myyjän puolesta kauppakirjan allekirjoitti ainoastaan Teresa Swyny, jolla mainitaan olleen enemmistö aluksen 64 osakkeesta. Uusi omistaja liitti sen Rauman alusrekisteriin 12. kesäkuuta ja antoi sille uuden nimen Sylfid. Laivanvarustus Osakeyhtiö Rauman toiminnan takana olivat kauppias Fredrik Lehtinen, merikoulun johtaja Reinhold Ignatius ja tehtailija Karl F. Sjöblom.

Päälliköksi nimitettiin merikapteeni Karl Samuel Ahlsvik, joka oli pestattu alukseen jo 26.huhtikuuta. Ahlsvik oli syntynyt Uudessakaupungissa vuonna 1860 ja suorittanut merikapteenintutkinnon Turussa vuonna 1889. Hänellä oli myös höyrylaivan päällikön pätevyys ja oli ennen Sylfidiä purjehtinut matkustajahöyrylaiva Ebba Munckin päällikkönä. Samassa yhteydessä pestattiin yliperämieheksi August A. Blomqvist (s. 1866). Hänen palkaksi määritettiin 130 markkaa kuukaudessa.

Pestausluetteloihin ei juuri milloinkaan merkitty päällikön palkkaa. Yleensä se oli saman suuruinen kuin yliperämiehellä (1. perämies), mutta varsinainen ansio muodostui ns. kaplaakista eli %-osuudesta aluksen tuotosta. Nämä prosentit olivat hyvin tarkkaan varjeltuja salaisuuksia ja saattoivat vaihdella varsin paljon. Ainoa raumalaisten suurten valtameripurjealuksen päällikön kaplaaki, joka on merkitty pestausluetteloon – on Sylfidin päällikön Frans Edwin Weneen 3%:a vuonna 1918.

Sylfid oli varsin pitkään Rauman alusrekisterissä ja sen pestausluettelot ovat säilyneet varsin täydellisinä. Alkuvuosien luetteloissa alukseen pestattiin aina 2 pursimiestä ja 2 kirvesmiestä. Myös jungmannien suuri lukumäärä (7 kpl) on tavallista suurempi. Myöhäisemmissä luetteloissa jungmannien lisäksi alukseen pestattiin aloittelijoita nimikkeellä ”oppilas”.

Seuraavan kerran Sylfidiin pestattiin miehistöä 7. 11. 1900 ja 16. 1. 1902, jolloin päälliköksi tuli merikapteeni Juho Hellström, joka näyttää tehneen ainoastaan yhden ”matkan”. Seuraava päällikkö oli Frans William Nylund (1867 – 1917).

Tunnettu raumalainen laivanvarustaja Gabriel Granlund (1819 – 1901) oli vuosikymmenien ajan hoitanut huolellisesti isänsä aloittamaa varustamotoimintaa. Päätöksenteko varustamossa siirtyi 1800-luvun viimeisinä vuosina hänen pojilleen, jotka hankkivat 1899 Imperator Alexander II (ex. Grassendale) – nimisen 3-mastoisen fregatin. Seuraava hankinta oli Finland (ex King Arthur), joka ostettiin vähän ennen vanhan Gabriel Granlundin (II) kuolemaa 1. tammikuuta 1901.

Samoihin aikoihin hänen leskensä Kristina Granlund (os. Ståhle) ja pojat Gabriel (III) ja Julius perustivat varustamon nimeltään Gabriel Granlund & Co., joka jatkoi alusten hankintaa.  Seuraava alus ostettiin Raumalta ja Sylfid siirtyi 19.11.1903 Granlundien omistukseen 182.500 markan hinnalla. Ostohetkellä alus oli matkalla Sydneystä (NSW) Etelä – Afrikkaan ja saapui East London –nimiseen satamaan 3. tammikuuta 1904. Täältä palattiin takaisin Australiaan ja Sylfid saapui Melbourneen 19.4.1904. Seuraava määräsatama oli Falmouth ”for orders”, jonne lähdettiin toukokuussa ja perillä oltiin 9.10.1904. Purjelaivoissa ei ollut radiosähkötyslaitteita ja lähdettyään lastaussatamasta siihen ei enää ollut mahdollista saada yhteyttä. Lasti saatettiin myydä useita kertoja aluksen tehdessä matkaa kuukausien ajan kohti Eurooppaa. Englannin Cornwallissa sijaitsevasta Falmoutista tuli paikka, jonne purjelaivat saapuivat kuulemaan, mikä oli lastin purkaussatama. Tällä kertaa se oli Liverpool, josta lähdettiin 23.10.1904 Meksikon lahdelle Pensacolaan, josta oli 1800 -luvun loppupuolella tullut merkittävä satama, josta laivattiin paljon puutavaraa ja puuvillaa. Perillä oltiin 27.12.1904.

Tällä matkalla mukana oli päällikön poika Risto Orko (1899 – 2001) os. Nylund , josta tuli myöhemmin tunnettu elokuvaohjaaja ja –tuottaja.  Hän kertoo matkastaan muistelmateoksessa ”Risto Orko – Suomi-Filmin 100-vuotias suurmies” seuraavasti:

”Sylfidin salonki oli hieno, punaverhottu, oletan samettia. Kajuutan perällä oli topattu, ehkä puolentoista metrin tasanne, jonka päällä oli hauska lekotella ja katsoa akkunoista merelle. Tasanteen edessä meni läpi kajuutan ruoritanko ja sen ympärillä, sitä peittämässä, leikkauksin koristeltu puinen suojus. Mutta mikä tärkeämpää pikkupojalle, kehys oli samalla kivääriteline. Siinä oli viisi tai kuusi kunnon kivääriä ja lisäksi 2-3 noin puolitoistametristä alkuasukaskeihästä. Ne olivat alkuasukkaiden laivaveneisiin heittämiä. Kuulemma eivät kuitenkaan ihmisiin osuneita.

Makasin kajuutan lattialla ja katselin värikkäitä pilalehtiä, jonkinlaisia ’Mickey Mouseja’. Lehdet olivat muistaakseni niin suuria sivukooltaan kuin Ilta=Sanomat. Samoin oli minulla uusi englanninkielinen ’aapinen’. Se oli kuvakirja, jonka kannessa oli manuaarin eli komean sotalaivan kuva ja sisällä vastaavia kuvia kovilla lehdillä ja niillä sitten sopivasti aakkoset. Aapinen oli noin 40 senttiä pitkä ja vajaat parikymmentä leveä. Siitä opetti äitini minulle aakkoset, niin että osasin lukea jo ennen kuin pääsin Suomessa kouluun.

Muistan kun laiva alkoi huomattavasti keinua ja kallistella niin että lattia’pulpettini’ kävi kaltevaksi ja oli milloin ylös-, milloin alaspäin sen mukaan kuin laiva ’kryssäsi’. Toisinaan kallistusheitto oli aika kova ja kuulin miehien puhuvan, että laiva oli lastattu ’rankiksi’ ja lasti pääsi liikkumaan ruumassa. Merellä sitä ei voinut auttaa.

Laivan ison maston juurella oli kaksi isoa rautaista tankkia ja päällä pyöreät rautaluukut. Taisivat olla yli puolentoista metrin kuutioita, joiden sisällä oli englantilaisia biscuittejä. Ne olivat hauskoja nakertaa, mikäli ei tullut matoa vastaan.

Keulassa ruffin edessä oli sikahäkit – ainoa elävä eli tuore ruoka kuukausien merimatkoilla. Vitamiinien puute oli syynä silloin useasti vaivanneeseen bery-bery-puutostautiin. Ruffi, miehistön oleskelu- ja makuutila, oli mielenkiintoinen paikka. Keittiön ja ruffin ovet olivat vierekkäin ja molemmat olivat kaksiosaisia (ala- ja yläosa) merenkäynnin vuoksi. Kun lokki kävi ’ahterissa’ tai jossakin muualla, oli keittiö sopiva näpistelypaikka.

Ruffin katossa oli ’trällit’ eli parikymmentä senttiä katosta oleva irtolevy lähellä ulko-ovea. Trällissä oli sopivia reikiä, joissa säilytettiin peltilautasia ruokailun väliajalla. Se oli samalla ’pesukone’, tosi kätevä, vaikka ei kovin hygieeninen – katto oli täynnä rinta rinnan torakoita. Kun miehet olivat syöneet, panivat he ruokalautasensa trällin reikään seuraavaa ateriaa odottamaan. Tällöin se oli torakka-automaatti’pesulan’ jäljiltä taas käyttökelpoinen.”

Pensacolaan saavuttiin joulukuun 27. päivänä 1904, ja Sylfid ankkuroitui redille kahdeksan viikon ajaksi.

”Eräänä päivänä otettiin kiväärit telineestä, piiput puhdistettiin ja panoksia tuotiin pitkälle pöydälle. Yksi iso laivavene oli jo laskettu veteen. Aseet ja vähän juotavaa mukaan, kuusi-kahdeksan miestä airoihin ja matkustajat – päällystöä -  veneen peräpuolelle ja ruoriin. Laiva oli redillä lähellä hienoa, pitkää hiekkarantaa, taustana metsikköä. Matka ei ollut pitkä. Airoparit synkronissa ja parhaassa rytmissä, jota nykyisin tuskin tunnetaan. Vene liukui, kunnes keula kohtasi valkoisen hiekkarannan. Ja sitten maihin.

Miehet käväisivät metsikössä ja toivat mukanaan muutamia  pitkiä riukuja – niiden päihin pantiin tyhjiä pulloja tai purkkeja. Seipäät pystyyn hietikolle ja hetken päästä niistä tuli kiväärien maalitauluja. Minulla taas oli edessä vielä toinen ja ainutlaatuinen elämäni kokemus. Oli luode ja matala vesi, valkoinen hiekka pohjana pitkälle mereen ja suuria näkinkenkiä ja värikkäitä, ihania koralleja ja muuta vastaavaa pitkin hiekkaa – juosta ja poimia niitä. Niitä on minulla vieläkin lasikaapissa.”

Takaisin kohti Eurooppaa Pensacolasta lähdettiin 20.2.1905. Ja viisivuotiaan pojan muistikuvat jatkuvat – paluumatkalla laiva joutui myrskyn kouriin: ”Ahterista ruffiin vedettiin jonkinlainen siltakäytävä, jossa oli paksusta, miehen käsivarren vahvuisesta ’trossista’, köydestä, vedetyt käsinojat. Niistä sai ahterista keulaan mennessä pitää kiinni, ettei usein laivan yli heittävä meri vienyt mukanaan. Laivassa pidettiin edelleen, myrskystä huolimatta, joka ilta hartaushetki ruffissa. Siellä joku päällystöstä luki kappaleen raamatusta ja piti pienen rukouksen, ja niin palasi päällystö ’köysikäytävää’ pitkin takaisin ahteriin.

Myrsky sen kun yltyi. Laivan ankkurit laskettiin vara-ankkuria myöten mereen, jotta ne pitäisivät laivan keulaa aallokkoa vasten sen kuin mahdollista. Ahterin kaksoisovet sidottiin sisäpuolelta puun ja trossin kanssa yhteen, jotta meri ei löisi niitä rikki. Päällystö käytti tarvittaessa ilmeisesti kajuutan takaportaita. Kun tilanne alkoi tuntua isästäni tosi uhkaavalta, hän otti minua vahvasti kiinni hartioista, vei päällystöportaita peräkannelle, piti lujasti kiinni kaiteesta ja minusta, oli hetken hiljaa, katsoi ylös ja sanoi: ’Risto, katso taivasta ja merta, jos vaikka näemme ne viimeistä kertaa…’En unohda sitä milloinkaan.”

Eräässä toisessa yhteydessä Risto Orko on aikaisemmin kertonut: ”Olin viisivuotias, mutta muistan elävästi, kun isäni nosti minut rajumyrskyssä laivan kannelle, piteli kauluksesta kiinni että kipeää teki ja sanoi: ’Katost poik meri tul paattihi, mutt kyll me vaa kottik kryssätä!’”

Tämän myrskyisen paluumatkan jälkeen voitiin Sylfidin ankkuri laskea Kielissä huhtikuun 10. päivänä 1905. Kielistä jatkettiin edelleen 11.6.1905 kohti Sundsvallia, minne saavuttiin kymmenen päivää myöhemmin. Siellä otettiin perheestä valokuva, jossa mukana on myös isoveli Reino. Sundsvallista muu perhe palasi takaisin Raumalle, Sylfid nosti 8.8.1905 taas purjeensa, tällä kertaa kohti Etelä-Afrikkaa ja Melbournea. Aikaa kului, ennen kuin Risto seuraavan kerran näki isänsä, mahdollisesti vasta runsaan parin vuoden kuluttua, kun Sylfid lokakuun puolivälissä 1907 saapui Hampuriin, missä William Nylund luovutti laivan päällikkyyden kapteeni J. E. Engblomille.

Sylfid lähti 20.2.1905 paluumatkalle takaisin Atlantin yli ja oli perillä Kielissä 10.4.1905. Täällä alus myös telakoitiin. Seuraava lastaussatama oli Sundsvall Ruotsissa, jonne saavuttiin 21.06.1905. 

Sundvall oli purjelaivakautena merkittävä puutavaran lastaussatama, josta vuosien aikana kuljetettiin satoja lasteja puutavaraa Australiaan, jossa elettiin voimakasta rakennuskautta. Sylfid lähti 8. elokuuta 1905 kohti Melbournea.

Frans Nylundin aika Sylfidin päällikkönä päättyi Hampurissa lokakuussa 1907 ja aluksen uusi päällikkö oli merikapteeni Emil Engblom.

Granlundien varustamotoimelle kävi lopulta huonosti ja kaikki kolme alusta myytiin samassa pakkohuutokaupassa samana päivänä 28.2.1907.

Finlandin osti maisteri Wilhelm Panelius 140 000 mk:lla.
Imperator Alexander II siirtyi Kansallis-Osake-Pankin omistukseen 136 000 mk:lla.
Sylfid puolestaan myytiin tehtailija Karl Fr. Sjöblomille 110 000 mk:lla.

Kaikkien laivojen kauppakirjan on myyjän osalta allekirjoittanut Gabriel Granlund (III).

Rauman Seurahuoneella pidettiin 1.3.1907 kokous, jossa läsnä olevat herrat päättivät ostaa kyseiset laivat kullekin laivalle perustettavan Laivan Isännistöyhtiön nimiin (Rauman Laivanvarustaja-yhtiö). Uusien Laivan Isännistöyhtiöiden pääisäntä oli kauppalaivuri Johan Tork.

Kokouksessa olivat edustettuina seuraavat henkilöt tai yritykset ja tällöin omistusosuudet jakautuivat seuraavasti:

KOP myi Imperator Aleksander II:n uudelle yhtiölle 5.3.1907 136 000 mk:lla. Panelius myi Finlandin 22.3.1907 160 693 mk:lla ja 1 pennillä ja samana päivänä myös Sylfid vaihtoi omistajaa 122 324 mk:lla ja 73 pennillä.

Alfred Kordelin lisäsi osuuttaan isännistöyhtiöissä koko ajan ja ennen pitkää hän omisti ne kokonaisuudessaan.

Kordelin myi 2.4.1917 alukset omistamalleen Oy Tonnage Ab:lle, jossa osakkaina olivat myös varatuomari Risto Ryti (1889 – 1956) ja merikapteeni Frans Wilhelm Laine. Silloin osakeyhtiölaki edellytti vähintään kolmea osakasta.

Oy Tonnage Ab myi Sylfid:in ja myöhemmin ostamansa Ira-laivan 19.11.1919 helsinkiläiselle Suomen Valtameren Takainen Kauppa Oy:lle (myöhemmin Valtameri Oy) yhteensä 3 600 000 markalla, josta Sylfidin osuus oli 2 300 000 mk ja Iran 1 300 000 mk. Kyseiseen yhtiöön kuuluivat Juho Kuosmanen, Risto Ryti ja Alfred Grönman, jotka olivat myös kaikki  allekirjoittaneet kauppakirjan. Myyjän osalta nimensä paperiin olivat laittaneet Eric J. Serlachius ja F. W. Laine.

Sylfid purjehti 1910 –luvulla ympäri maailmaa ja se kuljetti sementtilastin Lontoosta Rio de Janeiroon, jonne saavuttiin 60 vuorokauden kuluttua. Täältä purjehdittiin painolastissa Australian Albanyyn, jonne matkanteko kesti 63 vuorokautta. Australiassa lastattiin vehnää Albanyn lisäksi myös Smoky Bayssä ja alus lähti jälleen kohti Eurooppaa Cape Hornin kautta. Määräsatama jälleen ”Falmouth for orders”.

Kesällä 1911 Sylfid oli jälleen Euroopassa ja uusi miehistö matkusti laivaan. Aluksen päälliköksi tuli nyt merikapteeni Viktor Albert Henriksson., joka oli aikaisemmin purjehtinut Imperator Alexander II:n päällikkönä. Hän harrasti valokuvausta ja hänen ottamansa valokuvat ovat ainutlaatuisia. Purjelaivan päällikön merimatkan aikana ottamat valokuvat, jotka kertovat miehistön elämästä ovat purjelaivamerenkulun dokumentteja, joita ei ole muualla maailmassa.

Seuraava aluksen päällikkö oli merikapteeni Frans Edwin Vene, joka pestattiin 12. 1. 1918 ja asiakirjoihin tehtiin merkintä ”kaikilla merillä ympäri maapallon”.

Alusten laivapäiväkirjat on lainsäädännön mukaan säilytettävä huolellisesti vähintään 10 vuotta ja alusten päälliköt toivat ne yleensä mukanaan Suomeen, jossa he yleensä luovuttivat ne aluksen varustamolle.  Toisinaan päälliköt säilyttivät laivapäiväkirjat itsellään, jos alus oli myyty. Näin teki myös Frans Edwin Vene pitämälleen Sylfidin laivapäiväkirjalle, joka kattaa ajan 5.8.1918 – 9. 2. 1920.

Laivapäiväkirja alkaa maininnalla ”Fregattilaiva Sylfid purjeissa Pohjois-Atlantilla matkalla Gulfportista Buenos Airesiin”. 19 päivää. Aluksen sijainti oli Lat 34° 27,4´N / Long 073° 11,0 W.

Kaikki purjeet olivat ylhäällä ja tuuli oli hyvin heikko. Vuorokauden aikana matka oli edistynyt 75 mailia ja vuorokauden ajan oli edetty suuntaan 045°. Tuulen voimakkuus oli vähäiset 2 boforia.

Kun matkaa oli tehty 53 päivää, tuuli lakkasi kokonaan ja kulki ainoastaan merivirran kuljettamana. Kahden tyvenpäivän jälkeen alkoi tuulla ja Sylfid yritti päästä kohti etelää luovimalla Aluksen paikka määriteltiin auringosta ja päivämatkat alkoivat nousta.  Kun merellä oli oltu 65 päivää, kulki Syfid jo lähes viiden solmun nopeudella. Tästä eteenpäin kuljetut päivämatkat alkoivat vaihdella suuresti. Toisinaan edettiin vuorokaudessa 175 mailia ja seuraavana päivänä vain 99 mailia. Sylfid saapui La Plata –joen suulle maanantaina 14.lokakuuta 1918. Käsiluoti tavoitti merenpohjan 22 sylen (40 m)syvyydessä ja luotiin tarttunut muta oli mustaa.

Näkyvyys näyttää olleen huono, koska laivapäiväkirjan mukaan on soitettu sumutorvea. Seuraavana päivänä luodattiin 7 syltä (n. 13m). Luotsi saapui alukseen 16. lokakuuta kello 03:15 aamuyöllä.

Tyyppi 3-mastoinen rautafregatti
Telakka Oswald, Mordaunt & Co., Southampton,1884
Vuosi /
Bruttovetoisuus 1538
Nettovetoisuus1498
Pituus 71.8
Leveys 11.7
Rekisterinumero 121
Rakennettu: 12.06.1899
Poistettu

Lehtiartikkelit

RL. 27.4.1899.

Laivankauppa. Laivanvarustusyhtiö Rauma on Lontoosta 8.700 punnan hinnasta ostanut 1.500 rekisteritonnin suuruisen v. 1884 rakennetun rautaisen fregattilaivan nimeltä COUNTY OF CLARE.

RL. 29.6.1899.

Luvan käyttää Venäjän kauppalippua on saanut Laivanvarustajaosakeyhtiö Rauma omistama rautainen fregatti SYLFID, ostettu nimellä COUNTY OF CLARE.

RL. 21.11.1903.

Laivan kauppa. Laivaosakeyhtiö Rauma on myynyt toissa päivänä tehdyllä kauppakirjalla rautafregatin SYLFID kaupp. G. Granlundille 182,500 mk:n kauppahinnasta. SYLFID, joka nyt on matkalla Sydneystä Etelä-Afrikkaan, on rakennettu v. 1884 Southamptonissa ja on 1,467 rek.tonnin mittainen sekä ottaa lastia 2,350 tonnia. Laivan kapteenina on W. Nylund täältä.

L-S. 26.1.1907.

Laivahuutokauppa. Toiminimi Gabr. Granlund & Co:nkonkurssipesän  velkojain asiasta tekemän päätöksen mukaan myydään mainitun konkurssipesän  omistamat alempana luetellut rautaiset fregattilaivat julkisella vapaaehtoisella huutokaupalla, joka pidetään tämän Rauman kaupungin seuratalolla torstaina ensi helmikuun 28 p:nä klo 11 edellä puolenpäivän huutokauppatilaisuudessa tarkemmin määrättävillä ehdoilla.

IMPERATOR ALEKSANDER II, joka on 1,798 rek.tonnin kantoinen ja rakennettu raudasta R. Williamson & Son’in telakassa Workingtonissa Englannissa v. 1885, on luokassa 100. A.   1. E. L. ja läpikäynyt S.S. N:o 2 Sunderlandissa syyskuussa 1906 sekä lastaa 2,800 tonnia kuollutta painoa: noin 850 standarttia.

FINLAND, joka on 1,562 rek.tonnin kantoinen ja rakennettu raudasta W. B. Thomson & Co:n Ltd telakassa Dundeessa Skotlannista v. 1887, on luokassa 100 A. 1. E. L. ja läpikäynyt S.S. N:o 1 Glasgovissa v. 1904 sekä lastaa 2,450 tonn kuollutta painoa: noin 775 standerttia.

SYLFID, joka on 1,467 rek.tonnin kantoinen ja rakennettu raudasta Osvald Mordaunt & Co:n telakassa Southamptonissa Englannissa v. 1884, on luokassa 100 A. 1. W. L. ja läpikäynyt S. S. N:o 2 Hampurissa v. 1905 sekä lastaa 2,300 tonnia kuollutta painoa: noin 725 standarttia.

ja ilmoitetaan ostoon halukkaille, että FINLANDILLAja SYLFIDILLÄon korottomat valtion kuoletuslainat: FINLANDILLA 125,000 mk. ja SYLFIDILLÄ83,333 mk. 33 penniä.

Kaikilla joilla on etuoikeuksia mainittuihin aluksiin, kehoitetaan huutokauppatilaisuudessa esittämään vaatimuksensa.

Raumalla 25 p:nä tammikuuta 1907.

Gabr. Granlund     J. Teljo       K. R. Bremer

                      Uskotut miehet.

L-S. 2.3.1907.

Suuria laivankauppoja. Täällä seuratalossa pidetyssä vapaaehtoisessa huutokaupassa myytiin toiminimi GABR. GRANLUND & CO:N omistamat  rautaiset fregattilaivat SYLFID 110,000 markasta tehtailija K. Fr. Sjöblomille, FINLAND 140,000 markasta maisteri W. Paneliukselle sekä IMPERATOR ALEKSANDER II Kansallis-pankille 126,000 markasta, jolta sen perjantaina osti kapteeni J. Tork tuntemattomasta kauppahinnasta.

Paikkakuntalaiset kaikki ovat tyytyväisiä siitä, että mainitut laivat jäivät kotikaupunkiin. Viimemainittu niistä oli kyllä vähällä joutua Uuteenkaupunkiin, sillä siellä oli aikomus ostaa se Kansallis-Osake-Pankilta.

L-S. 22.7.1909.

Merimiesoppilaita (apprentices) otetaan raumalaiseen rautalaiva SYLFIDIIN, joka parhaallaan on matkalla Falmouthiin, josta lähtee uudelle pitkälle matkalle. Hakemukset osoitetaan laivuri J. Torkille Raumalla.

L-S. 19.1.1911.

Ikävä uutinen mereltä. Raumalaisen laivan miehistö sairastunut beriberiin.

Laivan omistajille tänne on saapunut tieto, että täältä kotoisin oleva rautalaiva SYLFID, kapteeni E. Engblom, joka oli matkalla Santa Cuanasta Etelä-Amerikan länsirannikolla Dunkercueen Ranskassa on saapunut Cuyanasta Etelä-Amerikan itärannalla. Koko laivan miehistön on sairastunut beriberi-tautiin. Miehistä on 7 sairaalassa. Laivassa, joka on monia vuosia ollut kaukaisilla merillä, o, muunmaalaisiakin merimiehiä, mutta suurin osa laivan väestöstä on Raumalta ja lähiseudulta.

L-S. 18.2.1911.

Beriberiin sairastuneen laivan alaperämies sortunut taudin uhrina.

Kuten tammikuun 19 p:nä kerroimme, oli raumalainen rautalaiva SYLFID silloin matkallaan Etelä-Amerikan länsirannalta Eurooppaan pakotettu poikkeamaan hätäsatamaan Cayenniin syystä, että laivan koko miehistö oli sairastunut beriberi-tautiin. Laivan päälliköltä kapteeni Engblomilta on nyt saapunut kirje, jossa kerrotaan, että laivan alaperämies Mikko Päkki on joutunut sanotun taudin uhriksi. Hän kuoli tammikuun 2 p:nä, siis ennen laivan saapumista Cayenniin. Perämies Päkki oli kotoisin Säkkijärveltä ja oli hän naimisissa. Kapteenilta saapuneen sähkösanoman mukaan toipuvat kaikki toiset. Laiva ei ole vielä päässyt jatkamaan matkaansa.

L-S. 20.6.1911.

Nimim. A. A. kirjoittaa 20.7.1911 päivän L-S:ssa ”alakerrassa” seuraavaa:

Tavatessani SYLFIDIN kapteenin otin puheeksi sen onnettomuuden, jonka alaiseksi, kuten tunnettua, laivan miehistö oli joutunut. He sairastuivat nimittäin matkalla Perusta Lontooseen beriberi-tautiin. Lastiksi olivat he Perusta ottaneet guanoa ja olivat onnellisesti varsin suotuisilla ilmoilla purjehtineet ympäri Kap Hornin ja olivat n. 20 astetta eteläpuolella päiväntasaajaa, jolloin tuuli tyyntyi ja tuli lämmin. Silloin alkoi yksi ja toinen miehistöstä valitella, että jalat alkoivat käydä tavattoman raskaiksi ja ajettua. Myöskin tuli ylönantaminen tavalliseksi. Kapteeni alkoi aavistaa pahinta ja etsiä rannikkoa. Matkalla jo aliperämies kuoli, tauti nimittäin oli ulottunut sisälmyksiin ja täytyi hänet haudata mereen. Aivan viime tingassa pääsivät he  Cayenneen. Jok’ikinen laivalla oli sairas, mikä enemmän mikä vähemmän. Heidät vietiin kohta sairaalaan ja oli siellä hoito ja kohtelu erinomaisen hyvää. Ranskalainen kuvernööri ja hänen rouvansa olivat erikoisen ystävällisiä. Kapteeni vietiin tulopäivänä kohta kuvernöörin luo päivällisille. Beriberi-tauti runteli heitä sitten kovin. Niinpä se vei lihakset aivan voimattomiksi, niin että pahimmin taudin kourissa olleille oli aivan mahdotonta liikuttaa mitään ruumiinsa osaa.

L-S. 15.6.1911.

Purjelaivojen päälliköt. Raumalaisen rautafregatti SYLFIDIN päälliköksi on otettu merikapteeni V. A. Henriksson täältä. Hra Henriksson ja SYLFIDIN väestö lähti täältä eilen Lontooseen, missä laiva nykyään purkaa lastiaan, lähteäkseen sen jälkeen sementtilastilla Etelä-Amerikkaan.

L-S. 9.1.1915.

Merenkulku sota-aikana.

Kaksi raumalaista kapteenia lähdössä merimatkalle.

Kun saimme kuulla, että raumalaiset kapteenit Rosvall ja Henriksson epävakaisista ajoista huolimatta ovat aikeissa lähteä kuljettamaan laivojaan, kävi lehtemme edustaja haastattelemassa matkalle aikovia.

Kapteeni Rosvall kertoi marraskuun 7 p:nä jättäneensä laivansa IMPERATOR ALEKSANDER II cardiffiin Englannissa, josta tuli Suomeen Norjan ja Ruotsin kautta. Nyt hänellä on aikomus saatuaan väen kokoon koettaa saada rahti Englannista jonnekin vieraisiin maanosiin. Cardiffista tavallisimmin lastataan kivihiiltä vietäväksi Etelä-Amerikan länsirannikon satamakaupunkeihin. Haastattelijamme kysymykseen, eikä tunnu epävarmalta lähteä merelle, jossa saattaa liikkua vihollisen kaapparilaivoja, vastasi kapteeni Rosvall rauhallisena, että eivätköhän ne ole jo kaikki meren pohjassa. Kapteeni R. on liikkunut valtameriä jo n. 25 vuoden ajan, 15-vuotiaasta alkaen.

Kapteeni Henrikssonin laiva SYLFID on Limerikin satamassa Irlannissa, jonne hän on sen lokakuussa jättänyt. Nyt on laivaan uudelleen mynströtty väestö ja aiotaan matkalle lähteä puolentoista viikon kuluttua. Matka määräpaikkaan tulee tapahtumaan Tornion kautta, jos ei Raumalta päästä laivalla Ruotsiin. Limerikistä on toivo saada puutavaralasti vietäväksi Amerikkaan. Rahdit ovat viime aikoina nousseet, niin että suurillakin vaikeuksilla kannattaa merenkulkua yrittää.

L-S. 30.1.1915.

Rauman laivat. IMPERATOR ALEKSANDER II ja SYLFIDIN väestöt ovat onnellisesti päässeet tk. 28 p:nä Englantiin.

L-S. 11.1.1917.

Raumalta ja ympäristöltä.

Suuria laivanosuuksien kauppoja.

Raumalainen yhtymä, joka omistaa 225/480 Rauman kaupungin laivarekisteriin merkityistä fregattilaivoista FINLAND, IMPERATOR ALEKSANDER II ja SYLFID, myi t.k. 9 p:nä tehdyllä kauppakirjalla osuutensa maanviljelysneuvos Alfred Kordelinille yhteensä 1,462 500 markan kauppahinnasta. Ostaja saa osuudet heti haltuunsa samoin kuin ne rahdit ja muut tulot, joita ei vielä ole tilitetty. Myyjät omistivat sanotuista laivoista osuuksia seuraavasti: kauppaneuvos Wladimir Sofronoff 80/430, kauppalaivuri Johan Tork 490/430, kauppias Fredrik Lehtinen 30/430, maisteri Wilhelm Panelius 25/430, toimitusjohtaja Antti Alanko 20/430, merikapteeni Frans W. Tork 10/430, tehtailija Isak Kallio 10/430 ja kauppias Wilho Wainio 10/430. Ennestään omisti maanviljelysneuvos Alfred Kordelin näissä laivoissa 180/430. Paitsi edellämainittuja, omistaa merikapteeni O. W. Lunden laivoissa 25/430 ja myynee hänkin osuutensa laivoissa maanviljelysneuvos Kordelinille.

Eri laivojen hinnat myydyistä 225/430 oli FINLANDIN 495,000 mk, joten 1/430 osan arvona oli 2,200 markkaa ja siis koko laivan 946,000 markkaa. IMPERATOR ALEKSANDER II:sen 1/430 osa 3,000 mk., jonka mukaan laivan koko hinta on 1,290.000 mk. SYLFIDIN 292,500 mk, joten 1/430 osa tekee 1,300 mk. ja laivan koko arvo 559,000 mk. Mainituissa kolmessa laivassa yhteensä 1/430 osasta maksettiin 6,500 mk, jonka mukaan niiden yhteinen koko hinta on 2,795.000 mk.

Mikäli olemme kuulleet tulee maanviljelysneuvos Kordelin edelleen pitämään mainittujen laivain kotipaikkana Rauman kaupungin.

L-S. 1.3.1917.

Suuri laivaosakeyhtiö muodostettu Raumalle.

Maanviljelysneuvos Alfred Kordelin on luovuttanut äskettäin ostamansa fregattilaivat IMPERATOR ALEKSANDER II, SYLFID ja FINLAND täällä perustetulle ja kotipaikkaoikeutta nauttivalle osakeyhtiölle, jonka osakepääoma on 3 miljoonaa markkaa jaettuna 250 markan suuruisiin osakkeisiin. Yhtiön johtokuntaan on valittu maanvilj.neuvos Alfred Kordelin, merikoulunjohtaja J. W. Laine ja merikapteeni G. Wass. Yhtiön isännöitsijänä toimii viimemainittu. Mikäli olemme kuulleet on yhtiö aikeissa hankkia uusia laivoja.

L-S. 4.7.1918.

Raumalaisia laivoja aiotaan myydä Norjaan.

Oy. Tonnage on senaatilta pyytänyt lupaa saada myydä norjalaiselle ostajalle rautaparkit IMPERATOR ALEXANDER II ja SYLFIDIN, joista edellinen on nyt Australiassa ja jälkimmäinen Meksikossa. Merenkulkuhallitus on anomusta puoltanut.