Wiriä 1871

Rakennettu tasasaumaan hongasta puupanttureille, tasaperäinen, yksi kansi, kolme mastoa.
Rakennusmestari Wigelius.
Omistaja: Enlund Johan, Eriksson Moritz, Lindroth Volter, Wiglund Evert.
Laiva myyty Tanskaan 12.12.1917.

Parkkilaiva WIRIÄ

Vuosisadan vaihteessa täsmälleen vuonna 1900 aloitettiin laivojen ostot jo tammikuussa. Tällöin olivat kauppias J. L. Enlund ja merikapteeni E. K. Wiglund muodostaneet kahden miehen yhtymän, joka osti Turusta kauppias Arellilta WIRIÄ –nimisen parkkilaivan. Sen vetoisuus oli 300 rekisteritonnia. Kaupanteon hetkellä alus oli talvehtimassa Kööpenhaminassa. Laiva oli rakennettu v. 1871, joten se oli suhteellisen vanha, purjehtinut 30 vuotta. Alus pystyi lastaamaan puutavaraa 162 standerttia tai vaihtoehtoisesti 450 tonnia kivihiiltä. Lastissa ollessaan se vaati vettä alleen 14,5 jalkaa.

Ostajat eivät kuitenkaan olleet erikoisemmin tyytyväisiä parkkilaiva WIRIÄÄN, sillä heidän nimiinsä se purjehti vain puolisentoista vuotta. Kauppias J. L. Enlund ja merikapteeni E. K. Wiglund toimittivat aluksen huutokauppaan Raumalla 19 p:nä marraskuuta v. 1901. Kauppias J. L. Enlund perui kuitenkin aikaisemman päätöksensä ja suostui tulemaan osakkaaksi uuteen yhtiöön, johon hänen ohellaan muiksi osakkaiksi tulivat kauppias Hj. Wahlroos ja rakennusmestari K. Hattula. Uudelleen muodostettu yhtiö maksoi laivasta 8 600 markkaa. Parisen kuukautta kaupanteon jälkeen oli rakennusmestari K. Hattula halukas luopumaan 3/24 laivaa ja myi sen merimies J. J. Roosille 1 075 markan hinnasta. Omasta puolestaan Roos oli vielä halukas lisäämään osuuksia ja hän saikin ostaa jossain vaiheessa laivan osakkaaksi ryhtyneeltä hra Frans V. Liljalta tämän 2/24 maksaen siitä 716 markkaa 66 penniä. Loput osuuksistaan (1/24) Lilja myi kauppias Hj. Wahlroosille 358 markasta 38 pennistä. Muutaman kuukauden kuluttua yhtiön osakas Hj. Wahlroos kuitenkin kuoli ja hänen osuutensa parkkilaiva WIRIÄSTÄ siirtyivät perillisten hallintaan.

Parkkilaiva WIRIÄ purjehti menestyksellisesti merikapteeni F. K. Wallin johdolla viitisentoista vuotta, mutta v. 1912 syksyllä se kärsi tuntuvan haaksirikon ollessaan painolastissa matkalla Neustadtista Raumalle. Alus joutui karille lähellä Eckerötä Ahvenanmaalla. Tilanne näytti niin uhkaavalta, että miehistö jätti vedellä täyttyneen laivansa, jonka siinä vaiheessa uskottiin jäävän hylyksi. Kovassa myrskyssä laiva menetti purjeensa jääden ajelehtimaan ohjauskyvyttömänä. Ankkurit heitettiin mereen, mutta niitten kettingit katkesivat. Alus iskeytyi neljä kertaa voimakkaasti kallioihin ja täyttyi vedellä kokonaan. Miehistö pelastautui laivaveneitten avulla ja Eckerön asukkaat auttoivat sen maihin. Parkkilaiva WIRIÄSTÄ omisti kauppias Enlund 1/3, kauppias Roos 1/3, merikapteeni Laine 1/6 ja apteekkari Fröberg Laitilasta 1/6. Laiva oli vakuuttamaton. Laivan saamat vauriot korjattiin ja se pystyi jälleen purjehtimaan entiseen tapaansa.

Parkkilaiva WIRIÄN omistussuhteissa tapahtui muutos v. 1914 tammikuussa. Tällöin tähänastinen laivayhtiön jäsen kauppias J. L. Enlund osti muilta osakkailta näitten osuudet. Kauppahinta oli 14 500 markkaa.

Tyyppi Parkki
Telakka Tenala (Bengtsor)
Vuosi /
Bruttovetoisuus 315.28
Nettovetoisuus300.05
Pituus 40.24
Leveys 8.52
Rekisterinumero
Rakennettu: 27.05.2021
Poistettu 27.05.2021

Lehtiartikkelit

RL. 14.2.1899.

Valituksia merikapteeneja vastaan.

Venäjän konsulinvirasto Newcastle upon Tynessä ja Venäjän pääkonsuli Lontoossa ovat tehneet ulkoasiainministeriöön erinäisiä valituksia suomalaisen parkkilaiva WIRIÄN kapteenia G. G. Sjöbergia ja parkkilaiva ARWION kapteenia K. E. Johanssonia vastaan. Niinpä oli kapteeni Sjöberg konsulinvirastossa osottanut ylenkatsetta konsulille ja pitänyt kovaa ääntä valittaessaan ekspeditioonin vitkallisuutta. Kapteeni Johansson oli kieltäytynyt maksamasta miehistölleen sovittua palkkaa sekä kirjoittanut konsulille röyhkeän kirjeen. hän lähti laivoineen Englannista ilman konsulin passia, vaikka laiva ei ollut merikuntoinen. Laiva hukkui sitten Rauman edustalla. Samaista kapt. Johanssonia vastaan on tehnyt valituksen myöskin Venäjän pääkonsuli  Tukholmassa. ARWION tehtyä haaksirikon Bohusläänin rannikolla oli pääkonsuli tiedustellut laivan tilaa ym. mutta sai tiedon, että laiva oli uudelleen lähtenyt merelle ja sitten hukkunut, ennen kuin pääsi kotisatamaan. Näitten valitusten johdosta on senaatti antanut Turun läänin kuvernöörille käskyn saattaa kapteeni Sjöberg ja Johansson syytteeseen rikkomuksistaan.

RL. 9.1.1900.

Laivankauppa. Yhtiö, johon täältä kuuluvat kaupp. J. L. Enlund ja kapt. E. K. Wiglund, on ostanut kaupp. Arellilta Turusta WIRIÄ–nimisen 300 reg.tonnin kantavan parkkilaivan, joka nykyään talvehtii Kööpenhaminassa. Kauppahinta meille tuntematon.

RL. 9.11.1901.

Laivan huutokauppa. Julkisella vapaaehtoisella huutokaupalla, joka tiistaina tulevan marraskuun 19 p:nä klo 12 päivällä toimitetaan tämän kaupungin myydään siellä makaava VIRIÄ niminen 300 rek.tonnin parkkilaiva kaikkine sillä nykyään löytyvine kaluineen. Laiva, joka on rakennettu v. 1871, lastaa 162 standerttia lautoja ja 450 tonnia kivihiiltä sekä käy lastattuna 14,5 jalkaa syvässä. Kauppahinnasta on suoritettava huutokauppakamarille neljäs osa heti ja jäännös kahdeksan päivän kuluessa. Ostaja on velvollinen heti ottamaan laivan haltuunsa, saamatta kuitenkaan siirtää sitä paikalta ennen kuin täysi maksu on tapahtunut. Myös tulee ostajan lunastaa kauppakirja ja vastata sen kartoittamisesta. – Rauman huutokauppakamarissa lokak. 30 p:nä 1901.

RL. 21.11.1901.

Laivan huutokauppa. Toissa päivänä myytiin kaupunkimme satamassa vapaaehtoisella huutokaupalla 300 rekisteritonnin parkkilaiva WIRIÄ. Laiva, joka on rakennettu v. 1871, lastaa 162 standerttia lautoja ja 450 tonnia kivihiiltä sekä käy lastattuna n. 14,5 jalkaa syvässä. Laivan ostivat yhteisesti kauppiaat J. L. Enlund ja Hj. Wahlroos sekä rakennusmestari K. Hattula ym. 8,600 mk. kauppahinnasta.

RL. 28.1.1902.

Laivanosien kauppa. Rakennusmestari K. Hattula on t.k. 25 p:nä tehdyllä kauppakirjalla myynyt omistamansa 3/24 osaa WIRIÄ nimisestä parkkilaivasta, kantavuudeltaan 300 rek.tonnia merimies J. J. Roosille 1,075 markan kauppahinnasta.

Samana päivänä on hra Frans V. Lilja niinikään myynyt omistamansa 2/24 osaa samasta (WIRIÄ) parkkilaivasta edellämainitulle Roosille, hinta 716 markkaa 66 penniä sekä 1/24 osaa kapteeni Hj. Wahlroosille 358:38 markasta. Laivan osat saivat ostajat heti haltuunsa.

RL. 24.1.1903.

Laivanosien huutokauppa. Julkisella vapaaehtoisella huutokaupalla, joka tiistaina tulevan helmikuun 10 p:nä klo 11 e.p.p. toimitetaan täkäläisessä huutokauppakamarissa vapaaehtoisen palosammutuskunnan talossa, myydään kaupp. Hj. Wahlroos-vainajan kuolinpesälle kuuluvat: ¼ osaa kuunaril. SUOMI vetomäärältään 345 rek.tonnia, ¼ osaa prikistä ANNA, 294 rek.tonnia, molemmat nykyään talviteloilla täkäläisessä satamassa, 1/3 osaa parkkilaivasta VIRIÄ, 278 rek.tonnia talvehtien Maarianhaminan satamassa sekä 3/16 osaa parkkilaivasta NEPTUN, 363 rek.tonnia, nykyään suolalastissa matkalla Espanjasta Itämerelle, joka täten halullisten ostajien tiedoksi ilmoitetaan. Rauman huutokauppakamarissa, tammikuun 23 p:nä 1903.                         August Sunell.

RL. 12.2.1903.

Laivanosien huutokauppa. Julkisella vapaaehtoisella huutokaupalla myytiin täkäläisessä huutokauppakamarissa viime tiistaina kaupp. Hj. Wahlroos-vainajan kuolinpesälle kuuluvat: ¼ osa prikistä ANNA, vetomäärältään 294 rek.tonnia, josta teki korkeimman tarjouksen 1,105 mk. merimies J. J. Roos ja 3/16 osaa parkkilaivasta NEPTUN, 363 rek.tonnia, josta teki korkeimman tarjouksen 3,115 mk. laivuri Em. Yrjälä. Laivoista on ensinmainittu nykyään Rauman satamassa, jota vastoin NEPTUN on suolalastissa matkalla Espanjasta Itämerelle.

¼ osaa kuunaril. SUOMI ja 1/3 osaa parkkilaivasta VIRIÄ jäi pesään.

RL. 18.7.1903.

Merionnettomuus. Täkäläinen laiva LAINETAR, kapteeni W. Friberg törmäsi yhteen t.k. 15 p:nä Odensholmin läheisyydessä niinikään täkäläisen parkin VIRIÄN kanssa, kapteeni Henriksson. LAINETAR menetti etumaston ja sai koko etukeulansa vammoja täyteen. Se oli matkalla Haminasta Lyypekkiin parrulastilla. Laiva on tullut Porkkalaan. Lasti vahingoittumaton.

VIRIÄ tulee korjattavaksi väliaikaisesti Helsingissä. Mutta miten LAINETTAREN suhteen, joka yhteentörmäyksessä on pahempia vammoja saanut, on meneteltävä, ei ole vielä likemmin päätetty.

RL. 1.8.1903.

Meriselitys parkkilaivojen LAINETTAREN ja VIRIÄN yhteentörmäyksestä.

Tästä merionnettomuudesta, josta jo olemme ennen lyhyesti maininneet, on LAINETTAREN kapteeni, hra B. Friberg v.k. 27 p:nä jättänyt selityksen Rauman raastuvanoikeudelle. Otamme tästä selityksestä ne kohdat, jotka varsinaisesti koskevat vahingontapausta.

Kerrottuaan, että laiva oli Haminan satamasta lastannut kauppias R. Mäkelältä puutavaraa, 26,874,87 kuut. jalk. parruja ja 1,111,77 kuut. jalk. lautoja ja sitten, kaikinpuolin merikelpoisessa kunnossa, heinäk. 11 p:nä lähtenyt sieltä aikomuksessa purjehtia Lyypekkiin, jatkaa kapteeni:

”Saman heinäk. 15 p. vasten yöllä klo noin 12, kun tyyrpuurin vahti tuli kannelle ja konstaapeli minun herätti, tunsin väsymystä, vilustusta, päänkivistystä ja kaikinpuolin huonoa vointia, johon epäilemättä oli syynä pitkällöinen valvomiseni, josta seurasi kahden tunnin nukkumiseni. Kuitenkin nousin ja määräsin konstaapelin sanomaan vahdeilleni, että he purjehduksen perään katsovat ja tulevat ajallaan sanomaan etteivät kenenkään päälle purjehdi. Laiva oli silloin Odensholmin loistosta eronn. L P ¼ L noin 12,´0 päässä, tuuli oli läntinen ja ilma selkeä sekä Barometri näytti 753,5. Kun  nämät kaikki olin huomiooni ottanut istuin kajuutan sohvalle aikomuksella vähän parempaan tajuntaan tultuani hetimiten pukeutua vaatteisiin ja mennä ulos. Samalla tuli konstaapeli kajuuttaan ja ilmoitti sanoneensa salvumies  J. Grönqvistille, että he purjehduksen perään katsovat ja ajallisella ajalla tulevat päällikölle sanomaan ettei mitään vahinkoa tapahdu eikä kenenkään päälle purjehdita ja sanoi salvumies J. Grönqvistin vakuuttaneen että he niin tekevät. Vähän ajan sohvalla nojattuani vaivuin onnettomuudeksi unen horroksiin eikä siis uloslähdöstäni tullut mitään ennen kuin samana yönä klo noin 1,15, jolloin sekä minä että konstaapeli, joka myös oli nukkumaisillaan, kuulimme ulkoa kovaa huutoa ja huomasimme sen olevan toisesta laivasta. Heti juoksimme ulos ja näimme parkkilaiva VIRIÄN, Raumalta, olevan niin lähellä, että yhteentörmäyksen estäminen jo oli myöhäistä. Kuitenkin koetettiin sallata päästämällä mesaanipuomi-kuutit ja kahvelijäärtit auki, mutta kun samalla  nähtiin jo sallaaminen turhaksi, oli aikomus luuvata ja prassata pakkiin, vaan samalla törmäsi laiva, ollen kaikki purjeet levitettyinä ja tehden noin 3,´5 vauhtia, laiva VIRIÄTÄ vastaan, seurauksella, että liivaripuomi katkesi ja keulastäävi ruhjoutui. Heti jiigattiin isopurje, otettiin mesaanitoppi-purje alas ja mesaani sisään sekä pantiin viilareita laivan tyyrpuurin sivulle, joka alkoi ryskiä toisen laivan paapurin sivua vastaan. Sen jälkeen koetettiin, prassaamalla ra’at sen mukaan minkä hyväksi nähtiin, laivaa toisesta laivasta eroamaan. Mutta kun liivaripuomiin ja kokkapuuhun kuuluvat taakit, kettingit ym. olivat toiseen laivaan sekaantuneet, oli siten erottaminen mahdoton, jonka tähden erottaakseen laivan toisen laivan sivusta ryskimästä ja siten pelastaa laiva vuotoa saamasta ja lastineen päivineen hukkaantumasta, täytyi keulasta taakeja ym. vääntämällä ja hakkaamalla irroittaa, josta seurauksena oli, että keulamasto ruhvin katon rajalta katkesi ja katkaisten ison prammitangon sekä ruhjoen ruhvin katolla olevan ison paatin kaatui se rikineen, raakoineen, purjeineen ja juoksevine köysineen tyyrpuurille yli laiva VIRIÄN, ruhjoten tyyrpuurin puolisen laivan keulavantien kohdalta keulaan asti. Klo noin 2 samana yönä, kun merenkäynnin avustamana laiva  VIRIÄSTÄ putosi mainittu kaatunut masto ja yhteen sekaantuneet taakit tulivat selvitetyiksi, saatiin laiva eroamaan.

Mitattiin vesi pumpuissa ja havaittiin ettei vuoto ollut entisestä enentynyt. Aikomus oli myös pelastaa keularunholtit rikineen, purjeineen ja juoksevine köysineen, jotka olivat meressä tyyrpuurin sivulla. Mutta kun laiva merenkäynnissä niitä vastaan lakkaamatta ryski, olisivat ne mikä hetki tahansa voineet laivan kyljen särkeä, josta laiva olisi saanut suuren vuodon ja siis mahdollisesti lastineen ja ihmisineen joutunut häviöön, jonka tähden, pelastaakseen laivan ja ihmiset vaaraan joutumasta, irroitettiin vantit, taakit ja partuunat laivasta ja sysättiin keularunholtit rikineen, purjeineen ja juoksevine köysineen meren uhriksi. Mainittuja runholtteja pois sysätessä ruhjosivat ne hirveästi tyyrpuurin puolisen kyljen ja keulastäävin.

Kuten edellä olevasta näkyy, vahingoittui laiva niin pahasti, että oli sillä, siinä kunnossa ollen, mahdoton matkaa pitkittää, jonka tähden, väestön kanssa neuvoteltua, päätettiin, pelastaakseen laivan, lastin ja ihmiset turvapaikkaan, purjehtia likimpään satamaan, johon laivalla siinä kunnossa ollen saattaa purjehtia. Saadakseen laivan kääntymään myötäiseen tuuleen vietiin 42 jalk. pitkä ja 6 tuum. paksu parru liivaripuomin asemasta, josta ja isosta topista ripustettiin köysillä neljä taakipurjetta, joiden avulla klo noin 4 viime mainitun päivän e.p.p. kääntyi laiva I I P suuntaan, jota silloin alettiin purjehtia. Samalla suunnittiin Russarö loistotorni erann. L p P matka noin 14,´0 sekä pumputtiin länssi.

Sen jälkeen tein kysymyksen  J. Grönqvistille, että miksei he laivaa väistäneet tai tulleet siitä minulle ilmoittamaan, johon hän vastasi, että he kun eivät siinä valkeata nähneet pitivät sen myötämenevänä eikä vastaantulevana”.

Kerrottuaan sitten matkasta Porkkalaan ja miten laiva oli tuotava Rauman  satamaan, johon se saapui hinaaja RIM’in vetämänä t.k. 23 p:nä, päättää laivan päällikkö selityksensä:

Että yllä oleva on todellinen kertomus matkan tapahtumista, ja että onnettomuuteen on ainoastaan syynä se, ettei kannella oleva vahti nähnyt VIRIÄ-laivalla säädettyä tulta ja sen tähden luuli sen purjehtivan samaanne päin niin kauan, kuin sen muuten laivasta voitiin päättää, jolloin yhteentörmäystä, jota, vaaran huomattuamme, kaiken kykymme mukaan koetimme estää, jo oli myöhäistä välttää.”

Paitsi kapteeni Fribergiä, ovat meriselityksen allekirjoittaneet konstaapeli F. J. Udd, puumies J. Grönqvist, matruusi P. H. Silvan, jungmannit J. Elo, P. Teikari ja W. A. Aalto.

L-S. 5.10.1912.

Parkkilaiva WIRIÄ tehnyt haaksirikon.

Tänne Maarianhaminasta saapuneen sähkösanoman mukaan on parkkilaiva WIRIÄ tehnyt vaikean haaksirikon pohjoispuolella Eckerötä. Laiva on karilla lähellä maata, täynnä vettä. Miehistö pelastui. WIRIÄ on saanut niin vaikeita vammoja että se todennäköisesti jää hylyksi.

Parkkilaiva WIRIÄ, kapteeni F. K. Wall, on rakennettu v. 1871 ja v. 1901 yliosa uudestaan rakennettu. Sen kantavuus on 278 rek.tonnia.

WIRIÄ oli tulossa painolastissa Neustadtista Raumalle, jossa aikoi ottaa parrulastin ulkomaille vietäväksi. Laiva on vakuuttamaton. Sen omistavat kaupp. Enlund 1/3, kauppias Roos 1/3, kapteeni Laine 1/6 ja apteekkari Fröberg (Laitilasta) 1/6.

L-S. 8.10.1912.

WIRIÄN haaksirikosta on saatu seuraavat yksityiskohtaisemmat tiedot:

Vallinneessa hirmumyrskyssä menetti laiva purjeensa niin, ettei sitä enää voitu ohjata. Seurauksena oli, että laiva alkoi ajautua maita kohti. Tällöin syöksi laiva 4 kertaa karille. Ankkuroimisyritys epäonnistui, kun ankkuriköydet katkesivat, voimatta kestää myrskyn mahtavaa voimaa. Laiva kulki yhä lähemmäksi maata. Miehistö pelastui veneisiin Eckerön asukkaiden avulla, jotka kuultuaan onnettomuuden olivat rientäneet rannalle auttamaan hätään joutuneita. Miehistö oli hyvin uupunut ponnistuksistaan.

Onnettomuuspaikalle on Raumalta lähtenyt henkilö tarkastamaan, voidaanko laivaa enää korjata, vai jätetäänkö se hylyksi.

L-S. 30.11.1912.

Pikainen merimatka. parkkilaiva WIRIÄ, kapt. F. K. Wall, joka lähti Saksasta kotimatkalle viime maanantaina (25.11), saapui Raumalle ja torstaina (23.11) oltuaan siis matkalla ainoastaan 3 vrk.

L-S. 22.1.1914.

Laivan kauppa. Julkisella huutokaupalla myytiin toissapäivänä Rauman satamassa erään täkäläisen yhtiön omistama 278 rekist.tonnin vetoinen parkkilaiva WIRIÄ ja teki siitä korkeimman tarjouksen kauppias L. J. Enlund y.m. täältä. Laivan omistusoikeus siirtyi heti ostajille. Kauppahinta oli 14,500 mk.