Opiskelijaelämää Rauman merikoulussa

Rauman merikoulun alkuaikoina opettajana toimi Fredrik Groundstroem, “Meri-Fretu” vuosina 1880-1901 ja myöhemmin rehtorina 1901-1915. Merikoulussa oltiin pitkään hyvin muodollisesti pukeutuneina ja opiskelijoilta vaadittiin siisteyttä ja arvokkuutta - etenkin tulevilta merikapteeneilta. Kerrotaan, että jos joku erehtyi tulemaan rehtori Groundstroemin tunnille saappaat jalassa, rehtori oli ilmoittanut tuolla tavalla pukeutuneen paikan olevan seminaarin mäellä - opettajakoulussa -  eikä merikoulussa. 

  • Kuva: Fredrik Groundstroem, merikapteeni, merikoulun johtaja

Rehtori Groundstroemin nuivaa suhtautumista Raumalle 1800-luvun viimeisinä vuosina perustettua yhteislyseota sekä kansakoulun opettajia valmistanutta seminaaria kohtaan saattaa selittää poliittinen kiista, joka syntyi merikoulun ja muiden oppilaitosten kesken 1900-luvun alkuvuosina. Kiista heijastui merikoulun johtokuntaankin. Venäläistämiskauden seurauksena maahan oli syntynyt vanhasuomalaisten myöntyväisyyslinjaa kannattava puolue ja nuorsuomalaisten passiivista vastarintaa kannattava puolue. Raumalla seminaarista tuli kaupungin vanhasuomalaisten keskus, kun taas merikoulu oli nuorsuomalaisten linnake. Erilaiset poliittiset näkemykset johtivat merikoulun johtokunnassa avoimeen konfliktiin vuonna 1905.

Johtokunnan puheenjohtaja Hynén halusi uudistuksia merikoulun opetukseen, mutta koulun opettajat pitivät lukusuunnitelman laatimista senaatin tehtävänä. Konfliktin seurauksena Hynén erosi johtokunnan jäsenyydestä ja uudeksi puheenjohtajaksi valittiin kaupungin pormestari Väinö Anthoni. Poliittisten erimielisyyksien lisäksi merikoulun ja seminaarin välillä oli kilpailuhenkeä sekä opettajien että oppilaiden keskuudessa.

Rauman merikoulun perustamisvaiheen ohjesääntönä oli: “Joka tunnetaan nauttivan ylenpalttisesti väkeviä juomia, älköön sallittako saada opetusta seilauskoulussa, eli siellä eksaminaa lävitekäydä, ennenkuin todistetuksi tulee, että hän on elämänsä parantanut.” Suhtautuminen väkijuomiin lienee ollut sittemmin monentasoista. Entiset merikouluopiskelijat kertoivat anekdootin opettajasta, joka oli puolustellut virkavallalle merikoululaisten putkaan joutumista tokaisemalla: “Tämä on valitettavasti merikoulu eikä mikään käytöskoulu.” Toinen opettaja tiedusteli hienovaraisesti aamun ensimmäisellä tunnilla, olivatko opiskelijat muistaneet pestä kainalonsa, vaikka oikeasti viittasi luokassa leijuvaan viinanhajuun.

  • Merikoulun oppilaita, kojeoppi. Unto Kokkala. 1960-luku.

Merikoulun opiskelijaelämästä saa vihjeitä muun muassa vanhoista Värskiri-julkaisuista, joita opiskelijoista koostuneet toimituskunnat tekivät - ja tekevät edelleen - vuosittain. Julkaisuihin saatiin myytyä kelpo määrä merialan toimijoiden, paikallisten ravintoloiden ja kaupungin muiden palveluntarjoajien mainoksia, joten julkaisu on toiminut myös tulonlähteenä opiskelijayhdistykselle. 

Värskiri-julkaisun sisältö koostui esimerkiksi lukuvuonna 1962-63 - mainosten lisäksi - merellisten yhteislaulujen ja juomalaulujen sanoista, kevätjuhlan menusta sekä lyhyistä sanallisista kuvauksista jokaisesta kippariluokan, perämiesluokan ja aliperämiesluokan opiskelijasta. Henkilöiden kuvaukset ovat humoristisia ja monesti ryyditettyjä merenkulun sanastolla, mikä saattaa tehdä niistä vähintäänkin tulkinnanvaraisia. Esimerkki eräästä merikapteeniluokan opiskelijasta: 

“Yksi neljästä “vapaasta” (vaimo Osakassa). Unelmasaari 300 mailia 
North-West of Tahiti. Villi linja.” 

Henkilöiden nimien perässä saattoi olla merkittynä varustamon nimi, jolla henkilö mitä ilmeisemmin työskenteli. Termi “villi linja” tarkoittanee henkilöä, jolla ei ollut sillä hetkellä sidosta mihinkään varustamoon. “Vapaa” viitannee merikapteeniluokan ikärakenteeseen ja sitä kautta siviilisäätyyn: sekä koulutusta että praktiikkaa vuosien ajan kartuttaneet kapteeniopiskelijat saattoivat olla aviossa tai jo perheellisiä miehiä.

Myöhemmissä Värskiri-julkaisuissa juttujen aiheet laajenivat esimerkiksi opettajakunnan esittelyyn, merikoulun kuraattorin tai rehtorin puheenvuoroon sekä eri teemoista tehtyihin juttuihin, joista myöhemmät käsittelivät yleensä merenkulun asia-aiheita. Kestoaiheena julkaisuista toiseen olivat urheilutapahtumista tehdyt jutut. Yleensä ne käsittelivät Rauman ja Kotkan merikoulujen välisiä moniotteluita, myös Turun merikoulun opiskelijoita vastaan oli kisailtu muun muassa jalkapallossa, uinnissa, jääkiekossa, koripallossa ja lentopallossa.

Urheilu ei ollut ainoa teema, jonka tiimoilta raumalaiset saattoivat kilpailla kotkalaisten kanssa. Merikoulun muutto Kalliokadulta nykyiseen koulutaloon oli jo tulossa, mutta silti sen aikainen uutuus, painava tutkasimulaattori, piti kantaa vanhan merikoulun yläkertaan. Tapahtunutta muistelleet entiset merikouluopiskelijat kertoivat syyksi sen, että tutkasimulaattori haluttiin Raumalle ennen kuin Kotkan oppilaitos saa vastaavan. 

1960-luvulla merikoulussa opiskelleet muistelivat pukeutumisen olleen muodollista opiskelun alkuaikoina. Koulussa oltiin puku päällä ja kravatti kaulassa, kalossitkin jalassa. Heidän mukaansa tilanne muuttui hieman 1970-luvulla, kun kravatti jäi pois. He muistivat omalta opiskeluajaltaan tilanteen miespuolisten opettajaopiskelijoiden eli “Seminaarin Jussien” kanssa olleen toisenlainen. Seminaarilaisten koulun ulkopuolinen kanssakäyminen kaupungilla, ravintolassa tai tansseissa oli paljon tiukempaa kuin merikoululaisilla. Seminaarin Jussien lauluyhtye ei esimerkiksi saanut tulla merikoulun opiskelijoiden juhlaan laulamaan, koska juhla järjestettiin ravintolassa. Jussit olivat muistelijoiden mukaan myös hieman katkeria merikoululaisille, jotka praktiikkavuosien ansiosta olivat maailmaanähneitä ja heillä oli rahaa käytössään. Tämä edesauttoi muistelijoiden mukaan menestystä vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa toimiessa.

Nykyinen merenkulun opiskelijoiden yhdistys Meriko ry edustaa kaikkia Satakunnan Ammattikorkeakoulun merenkulun opiskelijoita. Yhdistyksen lukuvuoden 2019-2020 puheenjohtaja Otso Uusitalo toteaa merenkulkualan tuovan yhteen todella värikkään porukan ympäri Suomea: sekaan mahtuu niin toista tutkintoa hankkivia aikuisopiskelijoita, suoraan lukiosta ammattikorkeaan jatkaneita nuoria kuin myös ammattikoulun puolella perämiesluokan suorittaneita, jotka ammattikorkeakoulun puolella hyppäävät suoraan 4. vuosikursille suorittamaan merikapteenin tutkintoon vaadittavia opintoja.

Koulutuksen uudistus on kuitenkin tuonut yhdistykselle oman haasteensa esimerkiksi tapahtumien järjestämisessä, kun eri vuosikurssit ovat hyvin eri aikaan koulussa ja merillä. Nykyään lukuvuodessa on yleensä vain yksi jakso, jolloin kaikki vuosikurssit ovat samaan aikaan koulussa. 
 
Perinteisistä tapahtumista Meriko järjestää edelleen joka syksy merimieskasteen uusille opiskelijoille. Tämä tarkoittaa fuksien uittamista kylmässä vedessä, jonka jälkeen heille syötetään silakkaa ja juotetaan rommia. Lisäksi järjestetään tammi-helmikuussa perinteiset Kotka Vs. Rauma -urheilukilpailut vuorovuosin Kotkassa ja Raumalla. Näiden lisäksi Meriko järjestää opiskelijajuhlia yhteistyössä Rauman muiden opiskelijajärjestöjen kanssa ja julkaisee Värskiri-lehden edelleen kerran vuodessa. Lehden mainostulot ovat yhdistyksen tärkein tulonlähde.
 
“Meriko Ry on pieni opiskelijajärjestö ja toimintaamme tuo oman haasteensa se, että myös hallituksemme viettää suuren osan vuodesta merillä. Järjestömme toiminta on kaiken kaikkiaan hyvin merimiesten näköistä, olemmehan skönäreitä emmekä kirjanpitäjiä.”, toteaa Uusitalo ja jatkaa: “Toiminta tulee jatkumaan tulevaisuudessakin, merenkulkualan ja korkeakouluopetuksen murroksesta huolimatta!”