Opiskelu merellä

Vuoden 1851 reglementti seilauskouluille oli ensimmäinen säädös, jossa vaadittiin meripalvelusta koulutukseen pääsemiseksi. Pyrkijällä tuli olla kuusi kuukautta meripalvelusta ulkomaanmatkalla sekä laivan päällikön todistukset matkoista ja niillä osoitetusta käytöksestä. Opiskelu kouluissa järjestettiin niin, että opiskelijoilla oli mahdollisuus hankkia tutkintoihin vaadittua kokemusta. Raumalla ensimmäisinä vuosina lukukausi aloitettiin loka-marraskuussa oppilaiden päästyä purjehduksiltaan kotimaahan ja lukuvuosi päättyi huhti-toukokuussa purjehduskauden alkaessa. 

Apprentice-järjestelmä oli ensimmäistä kertaa Suomessa käytössä raumalaisen J.W. Söderlundin Goodrich-aluksella 1895. Apprenticet maksoivat, että pääsivät laivalle oppilaiksi kolmen vuoden ajaksi, saivat pientä palkkaa ja heille luvattiin, että laivalla saatu oppi auttaisi perämiestutkinnon saamisessa. Käytännön elämä laivalla oli kuitenkin arkisempaa eikä teoreettista opetusta järjestetty. Suurin osa laivan miehistöstä, mukaan lukien apprenticet, karkasi kesken matkaa. Seuraavalla kerralla laivan miehistöön ei apprenticeja pestattu. Raumalla apprentice-järjestelmä oli käytössä 1907-1915 Finland ja Sylfid-aluksissa, joissa niissäkin haasteena olivat apprenticien karkaamiset, onnettomuudet, opetuksen vaihteleva taso ja oppilaiden kyky seurata opetusta suomen kielellä.