Höyrylaiva Usko upposi Stettinin pommituksissa

16.8.1944 hieman keskiyön jälkeen Stettinissä annettiin ilmahälytys. Ison-Britannian kuninkaalliset ilmavoimat pommittivat kaupunkia 460 raskaan Avro Lancaster -pommikoneen voimin. Niistä jokainen kuljetti 6400 kilon pommikuormaa. Osaa koneista lensivät kanadalaiset miehistöt. Ne pudottivat Stettiniin sekä suuria räjähdepommeja, joiden tarkoituksena oli rikkoa rakennusten seiniä ja kattoja, että pieniä palopommeja, jotka sytyttivät rikkinäisten rakennusten sisällä tulipaloja.

Juuri kun pommit alkoivat putoilla, oli yksi Uskon matruuseista palaamassa laivaan käytyään maissa. Yövahtina ollut jungmanni oli noutamassa häntä laivaveneellä. Matruusi pelastautui hyppäämällä laiturilta veteen, mutta jungmanni pyrki pommisuojaan maissa. Hän ei koskaan ehtinyt sinne, vaan kuoli pommin sirpaleisiin. Samalla Uskon laivavene jäi rantaan.

Uskoon osui useita pommeja, ja se sai pahan vuodon. Palopommit sytyttivät kansilastina olleen puun palamaan. Miehistö yritti sammuttaa paloa, mutta ei siinä onnistunut. Radiosähköttäjä ui läheiseen saareen ja otti sieltä omin luvin käyttöönsä soutuveneen. Hän souti Uskon kyljelle ja alkoi pelastaa miehistöä läheiselle saarelle palavasta ja vuotavasta laivasta. Venekin oli vaurioitunut pommituksessa, eikä siihen mahtunut kuin muutama kerrallaan.

Ensiksi pelastettiin vaikeimmin haavoittuneet, sitten kaksi miehistöön kuulunutta naista, sen jälkeen muut. Viimeisenä Uskon jätti päällikkö, kokenut kapteeni Edwin Wene. Kahta lämmittäjää ei koskaan löydetty, ja yksi haavoittuneista kuoli heti kun hänet oli saatu vietyä laivasta saarelle. Monet olivat saaneet pahoja vammoja pommituksessa, ja Uskon miehistö auttoi heitä parhaansa mukaan. Apuun tuli myös saksalaisia ilmatorjuntatykistön lääkintämiehiä. Sammutusyrityksistä huolimatta Usko upposi aamunkoitteessa.

Päivän valjettua näkymä Stettinissä oli painajaismainen. Tulipaloja oli joka puolella, samoin lentokoneista pudotettua alumiinifoliota, jonka tarkoituksena oli häiritä ilmatorjunnan tutkaohjausta. Monet talot olivat romahtaneet. Uskon miehistöstä neljä oli kuollut ja kuusi saanut niin pahoja vammoja, että heidät oli vietävä sairaalaan. Matka satamasta sairaalaan oli vaikea ja vaarallinenkin palavien raunioiden keskellä. Loput 12 Uskon miehistöstä pääsivät kotimatkalle suomalaisessa höyrylaiva Reguluksessa, joka oli säästynyt pommeilta.

Sairaalaan joutuneita kohdeltiin aluksi hyvin, mutta muutaman viikon päästä tilanne muuttui. Suomi teki rauhan Neuvostoliiton kanssa, jonka jälkeen saksalaisen käytännössä pitivät suomalaisia vihollismaan kansalaisina. Ruotsin konsulin avustuksella kaksi sairaalaan jääneistä pääsi ensin Ruotsiin ja sitä kautta kotimaahan. Neljä muuta palasivat eri teitä vasta vuonna 1945 Saksan romahdettua.

Liittoutuneiden strategisten pommitusten tavoitteena oli heikentää Saksan kykyä käydä sotaa kolmella tavalla: tuhoamalla sotatarviketeollisuulaitokset, tuhota teollisuustyöntekijöiden kodit ja siten heikentää heidän työkykyään, ja murtaa saksalaisten siviilien taistelutahto aiheuttamalla massiivisia tuhoja. Stettinin pommitus elokuun 16. ja 17. päivän välisenä yönä oli osa tätä strategiaa. Jopa 100 000 ihmisen asunnot tuhoutuivat tuona yönä. Kuolleiden määrästä ei ole luotettavaa arviota, mutta saksalaisten viranomaisasiakirjojen mukaan kaupunkiin syntyi pula ruumisarkuista.

Pommitukset olivat vaarallisia myös pommittajille. Elokuun Stettinin pommituksissa Kuninkaalliset ilmavoimat menettivät kymmeniä koneita saksalaisen ilmatorjunnan sekä hävittäjien pudottamina. Jotkut pudonneiden koneiden miehistöistä onnistuivat pelastautumaan laskuvarjoilla tai pakkolaskun tehneistä lentokoneen hylyistä. Suurin osa pelastuneista lentäjistä joutui sotavankeuteen. Heistä tuli siis tavallaan sairaalaan joutuneiden Uskon merimiesten kohtalotovereita.